Veera (Pähkinän Kangourou Petit) 25.12.1993 - 30.8.2010
Veera (Pähkinän Kangourou Petit) 25.12.1993 - 30.8.2010
Polvi operaation yhdeksäskin viikko on jo lähes loppusuoralla ja syksy alkanut säiden osalta, vihdoin on kaivatusti viileää :D Maanantaina tein päivälenkin osalta suunnittelemani kipulääke-testin ja sen tuloksena uskoisin, että vastahakoisuus alkulenkeillä on enemmän nuppi-juttu kuin jalasta johtuvaa. Suurempaa eroa ei ollut havaittavissa, hieman ehkä parempi tuulinen oli koko päivän.
Eilen päätettiin Allin uimakausi ja alkaa tuo kesäkin vedellä säiden puolesta viimeisiään. Alli ehkä vielä tarkenisi uiskennella, mutta emäntä ei tarkene enää seisoskella järvessä :P Eikä lelua voi heittää rannalta, koska revittelyt on kieltolistalla, joten tämän kesän pulikoinnit on polskuteltu.
18.8. Keskiviikko
Maanantain liikuntaohjelma sisälsi lenkin 4 km ja illalla uintia. Järvellä olikin tällä kertaa hieman totuttua isommat aallot, joten siitä saatiin hyvää vastusta liikkeeseen. Uinti saa Allin jotenkin ihan kierroksille, tällä kertaa se purkautui uimaleluun... Oltiin ajamassa kotiin ja puolessa välissä matkaa alkaa kuulua takapenkiltä rutinaa, ja vilkaisemattakin tiedän, että uimaleluhan se siellä kokee kovan kohtalon. Yritin komentaa lopettamaan, mutta kiellot kaikui kuuroille korville ja pihaan päästyämme oli takapenkki valkoisen vanuhattaran täyttämä :D Lelu lähti sitten suorintatietä roskiin, eräs vain ei tajunnut sitä ja lelua etsittiin vielä kovasti kotona...
Eilen käytiin päivällä kävelemässä taas reilu 3 km ja nautiskeltiin aurinkoisesta kelistä ilman tuskaista kuumuutta. Illalla kävin vetämässä treenit, jotka menivät jälleen mukavasti, harjoiteltiin irtoamista ja haettiin vauhtia pitkällä suoralla. Koirilla ainakin näytti olevan huippukivaa painaa satalasissa kun palkkasin jokaisen suoran päässä. Treenien jälkeen tuppasi hieman väsyttämään, joten uimaan ei jaksanut enää lähteä, mutta käytiin vielä käpsyttelemässä puolentunnin lenkki. Takaisin päin tullessa huomasin, että mikä ihmeen korsi Allilla roikkuu takana... Pysäytin neidin ja katsoin tarkemmin: Alli oli ilmeisesti kyykännyt pissalle, korsi oli tökännyt pyllypampulaan, jäänyt kiinni ja siinä se törrötti sitten matkassa mukana :D Eli vaihteeksi sitten näin, ettei aina tule kaikki heinät yhdestä rööristä :D
22.8. Sunnuntai
Loppuviikko hurahtikin liikunnan puitteissa, keskiviikkona ja torstaina ohjelmaan kuului kaksi lenkkiä, perjantaina lenkki ja uintia. Päivälenkeillä päänvaivaa on aiheuttanut Allin haluttomuus alkulenkistä. Yritti joka kohdasta käännyttää kotia päin, mistä tietää että lenkkiä voisi lyhentää. Tietysti ensimmäisenä mieleen tuli onko jalassa kipuja, mutta kävelee hyvin eikä onnu, peitsaaminenkin on loppunut eikä levon jälkeistä pientä könkkäystäkään ole ollut. Ja iltaisin on kävellyt mielellään, sekä päivälenkin loppu on kävelty normaalisti, kun tajuaa, ettei saa tahtoaan läpi. Mäkien kävelystä ei edelleenkään tykkää, koska on selvästi raskasta, mutta sekin näyttää edistyneen eli etenee vaivattomammin ja usein ravilla.
Päivälenkit on siis menty metsässä ja terveenäkin tälläistä käytöstä välillä on esiintynyt, joten aloin epäillä että onko vika sittenkään jalassa vaan taas ihan vain nupissa... Voi hyvinkin olla, että kun päivisin metsään kantautuu kaukaisen yritysalueen kolinat, joita on aijemminkin vieroksunut, ei siksi halua metsään. Lisäksi kun lenkki alkaa ällöillä mäkien kiipeämisillä niin...
Nyt kun kelit on viilenneet, otin BoT-loimen taas käyttöön ja se selvästi tuntuu mukavalle, auttanee lihasten rentoutumisessa. Seuraavalle päivälenkille metsään teen niin, että annan aamulla kipulääkkeen ja katson onko vaikutusta lenkkihaluihin metsässä, sillä pitäisi selvitä vippaako nupissa vai kipuileeko jalka vaikkei oireita ole ja liikkuminen on hyvää. Jalan satunnaiset pompauttamisetkin on vähentyneet huomattavasti tässä viikon parin aikana, nyt alkavat olla aika yksittäisiä. Ensi viikosta alkaen lenkit saa pidentää pikkuhiljaa normaaleiksi ja mukaan tulee juoksua 2x 10 minuuttia päivässä (hihnassa suoraa liikettä). Jännityksellä odotan torstaita ja kontrolliröntgeniä, onko kaikki kunnossa ja mitä lääkäri tuumaa.
Eilen olikin sitten Allin 6v. syntymäpäivä ja se kului mukavan puuhailun parissa. Haettiin Ansku ja Hans lenkille metsään ja sen jälkeen uimaan. Autossa Alli yllätti jälleen, kun Hans vänkäsi puoliksi syliini (istuin keskellä), Allipa tunki itsensä syliin myös niin, että pää oli minun ja Hanssin välissä! Näyttäisi kovasti siltä, että niin kovin ällöstä Hanssista on sittenkin tullut aika kiva kaveri, kun sitä ei tarvitse enää jännittää ja kommunikaatio toimii :) Alli oli selvästi myös iloisella mielellä seurasta lenkillä, eikä haluttomuutta kävellä esiintynyt (kolinoitakaan ei kuulu viikonloppuisin).
Hans juoksenteli osan lenkistä irti ja antoi hienosti Allin kävellä rauhassa remmissä. Sitten hypättiin taas autoon ja suunnattiin uimaan. Vesi alkaa olla jo viileähköä, mutta vielä siellä tarkeni seisoskella. Alli kroolasi omia lenkkejään synttärilahjaksi saamansa uuden uimalelun kanssa ja Hans lotrasi rannassa katsellen Allin menoa silmät pyöreinä. Hans ui sylistäni pari kertaa rantaan pienen pätkän ja sen jälkeen meni pyörimään hiekkaan, joka näytti olevan huisisti siistimpää kuin uinti. Kolmannella kerralla laskin Hanssin uimaan samaan aikaan kun Alli ui lelunsa kanssa ohi ja Hans lähti Allin perään! Ja sen jälkeen uskalsi tulla syvemmälle hakemaan omaa leluaan kun olin vastassa Allin kanssa, ja niin ranskanpullakin polskutti lopulta oma-aloitteisesti pienen pätkän pariin otteeseen. Tekniikassa on vielä hiomisen tarvetta, kun pitäisi pysyä pinnalla ja samalla ottaa lelu suuhun, mutta eiköhän ensi kesänä Herra H:kin kroolaa jo kunnolla kuin silli konsanaan :D
Illalla suunnattiin vielä järvelään ja Alli näytti siellä hoidossa olevalle Reetalle kuinka omenoita syödään. Reetta katseli vierestä kun Alli veti jo kolmatta omenaa kitusiin ja totesi, että kai sitä sitten täytyy hänenkin maistaa ja nypersi kahdesta omenasta lopulta puolet :D Allille iski oikein omenanhimo ja lopulta piti jo kieltää ottamasta jokaista omenaa mikä maasta löytyi... Allin syntymäpäivä oli siis touhua täynnä ja päivän kruunasi illalla jättimäinen luu synttärisankarille. Iltaruuan jälkeen kotona onnellinen sankari sammui kuin saunalyhty :D
13.8. Perjantai
Pahimman kuumuuden hellitettyä on tällä viikolla päästy tekemään pari lenkkiä sekä käyty ahkerasti uimassa. Kun hurjimmat helteet on ohitse, on rannalla saanut olla aika kivasti yksikseen ja Alli polskutellut innosta soikeana :) Eilen sitten Alli olikin tosi kierroksilla uimasta tultua, ja neiti Valopää kun ei päässyt vessaan häsläämään, se meni ja puri autovaljaansa kahdesta kohtaa poikki sillä aikaa, kun huuhtelin uimakenkiä ja uimalelua... Olihan valjaat jo 6 vuotta vanhat, mutta tarttiko ne nyt silti rikkomalla rikkoa :D
Tänään sitten kävin ostamassa uudet, että päästään taas uimaan ja muutenkin matkustamaan. Ostin myös testiin Vetramil-voidetta tassuihin; varpaiden väleissä ei ole patteja, mutta anturoiden reunat ovat jälleen hiertyneitä ja yrittävät tulehtua. Vielä on iho kuitenkin pysynyt ehjänä.
Tiistaina pidin taas agility-treenit ja hauskaa oli! On mukava miettiä ratkaisuja ohjaukseen sekä nähdä miten koirakot ottavat edistysaskeleita. Haastetta tuo eri tasoiset ja tyyppiset koirakot, eli harjoitusten on oltava toisille vaikeampia ja toisille helpompia. Mutta siinä kehittyykin kouluttajana kivasti, kun on otettava jokaisen osaaminen ja kehitys tarpeet erikseen huomioon harjoituksia miettiessä. Ajelin siis treeneistä kotiin oikein hyvillä mielin. Itsekkin halajaisin treenaamaan kovasti, mutta minkäs teet kun ei ole koiraa millä mennä, yksinkään ei viitti rataa juosta :D
Keskiviikkona lähdettiin Hanssin kanssa mätsäriin. Hans on ollut vanhemmilla hoidossa ja ilmeisesti Mister Makarooni ei ole siellä oikein nukkunut kunnolla, koska oli hieman väsähtäneen oloinen. Pieni testi ennen kehää paljasti, että Herra H ei tänään halua seistä, piste. Joten kehään mennessä tiesin, että seisominen tuskin sujuu ja niinhän siinä kävi, että pylly tippui maahan. Pöydällä seisoi taas nätisti ja kävely sujuu hienosti, mutta se seisominen... Ei tuntunut oikein toimivan namit eikä lelu: namien kanssa oli puoli kättä suussa ja räässä, lelun kanssa sitten istuttiin ja pompittiin. Sinisen nauhan kanssa mentiin sinisten kehään ja siellä yllättäen alkoi löytyä taas keskittymistä ja ihan ok seisomista. Mutta eihän se tuomari silloin tietenkään katso, vaan näkee aina ne asennon uusiksi korjaamiset... Lisäksi "tuomarina" oli sama henkilö kuin viimeksikin, mikä oli aika tylsää.
Muuten reissu oli mukava, täytyy vain yrittää nyt harjoitella seisomista varmemmaksi, mutta se näyttäisi olevan myös hieman bulldogmaisesta mielentilasta kiinni milloin herraa inspiroi ja milloin ei :D
16.8.Maanantai
Taas mennään jo uuden viikon puolella, mutta päivitellään loppuviikon kuulumiset tähän :) Perjantaina illalla käytiin taas kroolaamassa, mutta viikonloppu on pidetty taukoa uinnista, koska pyllypampula alkoi tykätä lotraamisesta huonoa ja alkoi erittää limaa :/ Laittelin Canofitea pari kertaa päivässä ja nyt limaa ei ole näkynyt, pyllyyn ilmeisesti meni jotain pöpöjä uidessa.
Tassutkin ovat päässeet hieman rauhoittumaan uimatauon aikana ja testiksi ostamani Vetramil-voide vaikuttaa aika hyvältä ainakin tälläisen alkuvaiheessa olevan furunkuloosin torjuntaan. Eli turhaan sitä ei ole staffifoorumilla kehuttu :)
Lauantai olikin sitten jotenkin vaikea päivä, itse olin huonolla tuulella (ai kuinka niin rrrrakastan siivoomista :D) ja sitten alkoi ukkonen, joka kesti ja kesti ja kesti... Tämä oli ihan perus normaali ukkonen, mutta tosiaan kesti reilun 3 tuntia! Ja Allihan tietysti tuli rauhattomaksi, joka alkoi rassata itseäni, joka tietysti sitten lisäsi Allin hermostumista, joka taas ärsytti minua lisää ja sitä rataa :/ Pitäisi jaksaa olla aina ukkosella kuin viilipytty, niin Allikin mahdollisesti rauhoittuisi, mutta kun kuumuus ahdistaa ja ottaa kupoliin, niin ei vaan jaksa sitä jatkuvaa läähätystä ja hermostunutta naamaa :(
Sellaisen havainnon kuitenkin tein, että viime vuoden rauhoittumistreeni on kyllä auttanut, eli yrittää sitä hakea, mutta kun en ollut tukena "henkisesti", niin jatkuva läähätys alkaa. Enää ei ravaa edestakaisin, mutta läähätys toimii hiukan samaan tapaan, eli lietsoo ja pitää sitä panikointia yllä. Huomasin myös, että jos on itse vain paikoillaan, se auttaa myös rauhoittumisessa, samantien jos alkaa tehdä jotain, niin hermoilu alkaa. Harmittaa, että en ole nyt ollut ihan iskussa juuri ukkosten aikana ja viime kesän hieno edistys on hieman ottanut takapakkia, mutta onneksi sentään jotain käyttäytymiskaavaa on Allille jäänyt, suunta siis oikea.
Mutta täytyy sanoa, että jokaisen joka edes ajattelee pennuttaa paukku-/äänipelkoisen koiransa, pitäisi saada kokea elämää tälläisen koiran kanssa miten h*lvetillistä herkkua se on... ja Allilla sentään pelot on vielä aika pieniä liittyen vain tietyntyyppisiin kumeisiin ääniin, joskin nämä on alkaneet laajeta näin vanhemmiten. Kärpäskammonsa Alli onneksi näyttää voittaneen ja kääntäneen sen listitään-ne -asenteeksi jahtaillen sisälle eksyneitä surraajia :D
Lauantai-iltana onneksi sitten päästiin käymään kävelyllä ja ilta sujui mukavammissa merkeissä. Käveltiin 3,5 kilsaa, eikä jalka ole nyt enää oireillut levonjälkeisenä pienenä könkkäilynä. Hieman on tietysti jäykkä nukkumisen jälkeen, mutta oireeton. Eli edistystä on tullut siihenkin. Asfaltti ei selvästi ole paras alusta, koska saattaa tulla pompautuksia jalalle, mutta metsässä kävelee hyvin. Sunnuntaina lähdettiinkin lenkille Hanssin kanssa ja voi kun Alli oli onnellinen :O Kun kesä on mennyt erakkona kökkiessä, niin Hans nosti osakkeitaan Allin silmissä, kun oli kerrankin seuraa lenkillä :D Pari valjakko Possu&Pulla tyytyväisinä käpsyttelivät yhtä matkaa eikä Alli kertaakaan huomauttanut mistään.
Kyläily vanhemmilla sujui hyvin myös sisätiloissa, nyt alkaa näillä kahdella kommunikointi oikeasti toimia, kertaalleen Alli antoi pelkällä katseella Hanssin ymmärtää, että pidä etäisyyttä ja H uskoi samanatien :O Ja nähtiinpä sekin, että Alli meni ihan itse ensimmäisenä leikkiasentoon ja pyysi Hanssia leikkimään :O Joskin nujuutus oli vielä lyhyenlainen, mutta alku kuitenkin :) Jalkaakin oli vielä vähän varottava, joten lopulta makoilivat vain melko lähekkäin, joka sekin oli ihme, koska Alli ei ennen ole voinut rentoutua näin pienellä etäisyydellä :D
4.8.2010 Keskiviikko
Maanantaina käytiin ensin aamulla uimassa ja illalla otettiin ensimmäinen mäen kiipeäminen ohjelmaan ja käpsyteltiin ekaa kertaa 3 kuukauteen metsässä! :O Reiluun 30 minuuttiin ehdittiin mennä 2,5 km lenkki vaikka tuntui, että käveltiin tosi vähän :D
Eilen illalla vedettiin toinen suunnilleen saman mittainen pätkä johon sisältyi kaksi mäkeä. Mäen kiipeäminen on selvästi raskasta, Alli haluaisi fuskata ja mennä mäen laukalla ylös. Tasaisella puolestaan kävelee jo niin hyvin, että suurimmaksi osaksi on vaikea nähdä jalkojen välillä mitään eroa ja haluaa ravata vauhdilla. Kuitenkin eilisen lenkin lopussa alkoi pomputella jalkaa hieman ja illalla sitten levättyään kevensi astumista jalalle vähän. Eli liikunnan muutos käy tässä vaiheessa jalkaan ja nämä ovat ilmeisesti niitä "huonompia päiviä", joista lääkäri puhui.
Aamuun mennessä pieni kevennys oli jo hävinnyt, eikä kipulääkettä näyttänyt nytkään tarvitsevan lopulta. Itselle tietysti iskee pienestäkin takapakista samantien epätoivoiset ajatukset, että jos jalka ei paranekaan eikä siitä tulekaan sellaista kuin oli tarkoitus... Mutta sitten sitä on vain kiitollinen siitä, että nyt Alli pystyy edes kävelemään ja voidaan edes ajatella tekevämme pieniä lenkkejä. Jumpat on myös kaikessa turhauttavuudessaan auttaneet, edistys on pientä, mutta edistystä kuitenkin: mielestäni vinous on vähentynyt, jalan käyttö seisoessa parantunut ja lihastakin on alkanut tulla takaisin. Joten ei auta hötkyillä eikä panikoida :D
Eilen oli meikäläisellä edessä elämäni ensimmäinen treenien veto, kuumaa pukkasi edelleen kun mittarissa oli +25, mutta hyvin saatiin kevyt 14 esteen hyppyrata hinkattua läpi. Mukavaa ja mielenkiintoista oli, ryhmäläiset oli aika taitavia, joten voin kehitellä jatkossa päidensä menoksi hieman kimurantimpaa pätkää :P Mutta vaikka kouluttaminen tuntui hyvältä, pieni haikeus kaihersi kotimatkalla, koska sitä iloa ja tunnetta Allin kanssa radalla ei korvaa mikään :(
9.8. Maanantai
Mennään jo seuraavan viikon puolella, mutta päivittelen tähän kuluneen viikon kuulumiset :) Lämpöä ja hikeä alkoi taas pukkaamaan loppuviikosta, joten lenkkeily on jäänyt vähiin. Pieni kävely käytiin tekemässä torstaina, mutta uimaan puolestaan ei keritty ollenkaan akselilla ke-pe.
Lauantai-aamuna lähdettiin sitten uima-rensselit niskassa kohti rantaa ja sinne päästyä huomasin heti vedessä pieniä kirkkaan vihreitä leväkerääntymiä. Tarkastelin leviä hetken, ja totesin niiden näyttävän sen verran epäilyttävältä, että uimiset jäi väliin. Alli ei tietenkään voinut ymmärtää, ettei saanutkaan pulikoida ja oli ihan pettynyt :( Illalla päätin lähteä katsomaan vajaan 5 min. automatkan päässä olevaan koirien uimarantaa, miltä vesi siellä näytti. Iloksemme ranta oli tyhjä niin muista koirista kuin levästäkin, joten eikun veteen vaan. Ja kyllä Alli sitten uikin, se oli aivan onnesta soikeana kun oli tilaa uida pitkälle ja tehdä isoja lenkkejä eikä ole kaislikkoa tiellä!
Eilen illalla hirvittävän helteen paahtamina mentiin rantaan uudelleen, ja nyt siellä olikin valmiiksi pari koiraa vapaana. Toisen kanssa arvasin jo kaukaa, että kemiat tuskin kohtaa ja pientä kyräilyä ja kärinää oli ilmassa molemmin puolin, Alli kun totesi että hän ei tullut rantaa kaveeraamaan vaan uimaan :D Muut onneksi poistuivat ja päästiin asiaan; neiti paineli veteen hirveällä vauhdilla ja kroolasi menemään kuin paraskin Alligaattori :D Nyt voidaan puhua kunnon kuntouimisesta, neiti nimittäin vetää kuin urheilija konsanaan liivien kanssa :O Joten nyt yritetään käydä joka päivä toisella rannalla, vaikka siitä hieman enemmän on vaivaa kun autolla täytyy mennä.
Toivottavasti nämä helteet alkaisi menemään ohitse, jotta päästäisiin myös kävelytreenejä tekemään kuten pitäisi. Jalka on selvästi edistynyt ja vinous seistessä ei ole enää niin silmiinpistävää, kankkuun alkaa tulla lihastakin jo. Allin mielestä jalka on jo oikeastaan ihan terve, hyppytaidotkin on näet demonstroitu... Neiti nimittäin otti ja hyppäsi sohvalle sekä _pöydälle_ barrikaadeista huolimatta Järvelässä, kun oltiin hoitamassa Veeraa... Onneksi ei ole täällä kotona sitä vielä keksinyt/yrittänyt!
Viikon päätteeksi eilen katseltiin illalla telkan sijasta ikkunasta taivaalle huimaa salamointia, kun ukkosmyräkkä pyyhkäisi yli. Alli otti aika rauhallisesti, koska ukkonen oli siitä omituinen, että hurjaan salamointi tahtiin ei liittynyt kovin paljon jyrinää :O Loppupuolella jytisi ajoittain, mutta Alli torkkui eteisessä, läähätteli ainoastaan jokusen kerran hetkittäin.
Torstaina oli Hansin 1v. synttärit, pikku ranskanpulla alkaa siis tulla jo miehen ikään :) Harmillisesti ei Hanskin pippaloita ehditty järkkäillä, mutta nähtiin sentään päivänsankaria sunnuntaina. Kuluvalla viikolla suunnitelmissa on keskiviikkona piipahtaa mätsärissä Hanskin kanssa, jos kelit ovat kohdallaan.