by Mimmi on 29 Lok 2011

Halloween naamari omasta takaa

Torstaina myöhään iltapäivästä suunnattiin lääkäriin hampaanpoistoon. Iltakuuden maissa haettiin juuri herätelty Alli kotiin ja poisto oli sujunut ihan hyvin. Kotona neiti nukkui muutaman tunnin kunnes alkoi heräillä paremmin ja lähdettiin ulos. Pää oli vielä ihan sekaisin ja pikaisen pissan jälkeen Alli painui takaisin pehkuihin, kunnes taas nousi ja kipitti keittiöön kauhealla vauhdilla omalle kaapilleen. Nälkä oli valtava, mutta ruokaa ei saanut syödä. Pahimpaan närkästykseen ruuan puutteesta maistettiin kuitenkin muutama siivu juustoa. Yö meni levottomasti heräillen ja vielä eilisen päivänkin oli selvästi kupoli sekaisin, Alli kuunteli kaikkia ääniä eikä saanut nukuttua. Viime yönä jo onneksi nukuttiin hyvin ja nyt on päiväunetkin maistunut.

Nyt on Allilla siis aito jääkiekkoilijan hymy ja halloween naamari ihan omasta takaa kun kaksi etuhammasta puuttuu:

Peräpukamavoide on auttanut peräröörin ongelmaan, vielä pylly hieman punoittaa, mutta hanuria ei hinkata enää lattiaan. Josko tämä vaiva tällä hellittäisi, toivotaan...

Nyt pitää ottaa rauhallisesti jotta ien paranee, joten maanantain agiliidot jää väliin. Syysloma oli ja meni, juurikaan ei tullut relattua, siitä koulu ja Alli piti huolen... Mutta onpahan nyt fysiikan tentit sentään pulkassa, jee... Joululomaa odotellessa :D

by Mimmi on 26 Lok 2011

Terveisiä lääkäristä

Tämän viikon teema on ollut "Hyvää syyslomaa" ja emännällä on taas vaihteeksi verenpaine korkealla, onneksi kuitenkin vain henkisesti... Tarkoitus oli lomailla ja tehdä fysiikan verkkokurssin tentit rentoutumisen lomassa, mutta rentoutumisesta ei ole kyllä tietoakaan ja tentin tenttiä en ole ehtinyt tehdä. Jo maanantaina alkoi keittää kotona oleminen neidin kanssa, kun koko päivä oli vähän väliä "raps raps raps", "lits lits lits" ja "klonk klonk klonk", kaikki nämä vaihtelevassa järjestyksessä toistuen. Alli siis raapii päätään ja korvantakusia (taas räkäisyyttä), nuolee perärööriään tai vaihtoehtoisesti toosaansa ja hinaa persustaan lattiaan kolkuttaen takajaloillaan. Siihen päälle tassujen huuhtelut ja kuivailut joka ikisen ulkoilun jälkeen, niin kyllä taas koiran omistajan sielu lepää!

Tiistaina meillä oli onneksi lääkäri hampaan tsekkaukseen ja samalla pyysin vilkaisemaan anaalirauhasten tilanteen. Hammas poistetaan torstaina, koska se on lääkärin mukaan varmasti tosi kipeä, vaikkei Alli sitä kovin suoraan ole ilmaissutkaan. Jos olisimme päässeet aikaisemmin lääkäriin, hampaalla olisi ehkä ollut toivoa juurihoidon suhteen, mutta sen kustannus sai kylmänhien ohimolle, joten en enempiä surkuttele, ettemme ehtineet kriittisen 48h sisällä hoitoon. Joten nyt Allin hymy saa taas uuden vivahteen... Minä ahdistun jo valmiiksi taas nukuttamisesta ja siitä heräämisestä. Muistissa on vielä kesäkuinen hampaanpoisto ja ahdistus kun ikenestä tihkui verta lattialle ja olin varma että tikit on irti...

Pyllyn alunenkaan ei tuonut kovin kivoja uutisia. Reikä punoitti (yllättäen sillä hinkkaamisella mitä on ollut), mutta rauhasissa ei ollut juurikaan tavaraa kolmen viikon takaisen tyhjennyksen jälkeen, toinen oli tyhjä ja toisessa vain vähän eritettä. Mutta kuten olen jo jonkin aikaa epäillyt jotain pientä häikkää, peräaukon tuntumassa on pieni laajentuma :( Kakka välillä pakkautuu hieman tuon laajentuman takia, ja ensimmäinen ulos tuleva kikkare on iso tai "kaksinkerroin". Tälläinen laajentuma kuulemma yleensä etenee ja jossain vaiheessa se on mahdollisesti hoidettava leikkauksella. Toivon todella, ettei siihen tarvitse ryhtyä Allin kanssa ikinä, vaan vaiva etenisi hitaasti jos on edetäkseen. Peräröörin korjausleikkaus tästä vielä puuttuisikin. Tärkeää on pitää maha toimimassa niin, ettei se ole kovalla. Tätä ongelmaa onneksi Allilla ei juurikaan ole ollut, enemmänkin päinvastoin.

Lääkäristä lähdimme kotiin kipulääkkeen sekä Allia hieman nolottavan lääkkeen kanssa -> Alli sai pyllynreikää hoitamaan peräpukamavoidetta :D Kipulääkkeen antaminen hieman hirvittää meneillään olevan kortisoonin takia, mutta lääkärin mukaan kortisooniannos on niin pieni, ettei se estä kipulääkettä, jota hampaan takia nyt tarvitaan. Pukamavoide näyttäisi auttavan ainakin näin alkutuntumalta. Ja kunhan punoittava pylly saadaan rauhoittumaan, niin nähdään taas paremmin, että vaivaavatko anaalirauhaset oikeasti vai onko takamuksen vetäminen johtanut kutina kierteeseen.

Maanantai-iltana käytiin myös agiliitelemässä. Ensimmäinen rata sujui ihan mallikkaasti, joskin molemmat kontaktit eli puomi sekä A roiskittiin törkeästi yli. Hyvin huomasi, että niitä ei olla taas hetkeen tehtykään. Kontakti höntsäys alkoi ärsyttää ja kun muutenkin maanantai oli känkkäränkkä päivä, niin toinen rata ei sitten sujunut oikein emännältä. Allikin oli taas kierroksilla ja lähdössä ei malttanut kuunnella lähtölupaa, ja lähdön korjaamiset sai vähäisenkin keskittymisen herpaantumaan. Videolta meno näyttää ihan kohtalaiselta jos kontakteja ei oteta lukuun, mutta fiilis jäi hieman turhautuneeksi. Allilla oli kuitenkin hauskaa ja teimme radalla myös rengasta ottamalla aina vauhdin pois ennen sitä. Rimat pysyivät taas ylhäällä hyvin, ja rata profiili oli mukavan suoralinjainen Allin menoa ajatellen, vaikka se ei itselle niin haasteita antanutkaan. Kontaktien kanssa en enää tiedä, jaksanko alkaa vääntämään vai annetaanko vain mennä, kun ei kuitenkaan enää kisata. A:takaan ei voida useita toistoja edes tehdä per kerta, koska on niin raskas este, joten sen aktiivinen treenailu ei ole mahdollista.

Syysloma viikon tunnelmat ovat siis olleet hieman latteat ja hermostuneet. No onneksi joululomaan ei ole enää kauhean pitkästi ;P Joulukuuta odottelen myös innolla, sillä ihanainen Hans on ilmoitettu messarin näyttelyyn ja lähdetään vähän ihmettelemään ison näyttelyn ihmeitä :)

PS.Eilen Alli oli rauhallisesti myös iskän kyydissä, joten jos muuten kenkuttaa taas vaivat, niin edes jotain positiivista tässä autossa olemisessa! Vielä en uskalla tuulettaa enempiä, mutta jos näin jatkuu niin jee!

by Mimmi on 24 Lok 2011

Agilityä ja hammaspulmia

Taas on aika hurahtanut nopeasti! Viikko sitten lauantaina emäntä kävi laittamassa rivakkaan tahtiin tossua toisen eteen sählyn merkeissä ja kaksi tuntia kului siivillä. Nähtäväksi jää iskikö sähläys into pidemmäksikin aikaa :D Sunnuntaina vietimme Allin kanssa päivän vanhempien luona ja käytiin äiskän kanssa lenkillä sekä Alli herkutteli kuivatulla kalalla mitä ”mummollassa” on aina Allin ja Hanskin hemmottelua varten :)

Maanantai-iltana suunnattiin agilityyn ryhmätreeneihin. Tehtiin meille oikein sopivan pituiset radan pätkät ja päästiin opettelemaan ihan uudenlainen tekniikkakin. Hypyt olivat 30 cm ja ilokseni rimat pysyivät ylhäällä yhtä rimaa lukuunottamatta, kun tein liian tiukan ohjauksen. Tässä ensimmäinen rata:

Rata oli itsessään ihan simppeli ja tarjosi meille mukavaa menoa, mutta muutama haastekin joukkoon mahtui. Hypyllä 2 harjoitteltiin meille tuntematonta ”niisto-sokkaria” eli ohjaus koostui niiston sekä persjätön yhdistelmästä. Ja tarvittiin muutama toisto ennenkuin liikerata meni meikäläisen jakeluun: koira lähetettiin kiertämään este oikealla kädellä, napattiin hypyllä vastaan vasemmalla, samalla lähtien liikkeelle kohti seuraavaa estettä ja siirtäen koira seläntakaa taas oikeaan käteen... Alkoihan se sujua kun sain ajoituksen ja liikkeen kohdalleen! Seuraava kompastus tuli putkelle 6, vaikka tiesin mitä pitää tehdä, juoksin silti liian kohtisuoraa putken väärää päätä painaen Allin tietenkin sinne. Tarvittiin vain selkeämpi poikkeama vasemmalle juoksulinjassa ja asia korjaantui. Tätä samaahan taottiin Helenankin koulutuksessa, josko sen joku päivä saisi selkärankaan asti, että kunnon vekkiä vain peliin :D Hypyillä 9 ja 10 ei auttanut muuta kuin juosta ja lujaa tehden jonkinasteinen persjättö hyppyjen välissä Allin tykittäessä putkesta tuhatta ja sataa. Mutta se toimi moitteettomasti, siinä ei auta kuin vain luottaa koiraan, että se tulee eikä juokse hypyn 9 ohi. Vasemmalla kädellä siis vauhdissa merkkaus ja siitä heti vaihto seläntakaa oikeaan, avot!

Toinen setti oli ihan yhtä ”helppo” sisältäen samanmoiset pikku haasteet. Kakkos hypyllä tehtiin jälleen niisto-sokkari, nyt vain toisin päin ja olihan siinäkin omat toistonsa, että sai kädet pelaamaan taas liikkeen kanssa yksiin :D Putki 5 oli myös haasteellinen, sillä piti huomioida oikealle jäävä hyppy tehdessäni taas vekkiä. Keinulla hätäilin jostain syystä joka kerta, Alli olisi tehnyt ihan mallikkaasti, mutta itse lähetin koiran turhan nopeasti pois keinulta. Keinulta lähetys putkeen ja siitä taas vauhdilla hyppyjen 8 ja 9 väliin persjätöllä ohjaamaan, kuten edelliselläkin radalla. Umpikulmaan lähetys kepeille sujui mallikkaasti ja tyytyväisenä lopeteltiin treenit muutaman kierroksen jälkeen.

Tällä viikolla muuta aktviteettia on ollut lähinnä lenkkeily ja mettässä on nautiskeltu loppusyksyn sateettomista päivistä. Torstaisen lenkin jälkeen tulin kurkanneeksi Allin suuhun, kun ihmettelin ettei leiki tapansa mukaan lelulla ja lipsutteli kielellään. Roskan sijaan suusta paljastuikin tälläinen näkymä:


Kesäkuussa poistetun hampaan viereinen yläetuhammas on hieman katkennut sekä lohjennut korkeussuunnassa. Huomenna menemme näyttämään hammasta lääkäriin ja saa nyt nähdä täytyykö tämäkin poistaa... Tätä menoa on Allilla karumpi leegorivistö kuin lätkänpelaajilla keskimäärin! Johan tässä meni 3 viikkoa viime lekuri käynnistä... Hammas lohkesi luultavasti mettässä pureskeltuaan siellä kohtalaisen paksuja oksia.

Muutoinkin syksy on nyt ollut taas pienten vaivojen riivaama. Kortisoonin olen saanut pienennettyä jo ¼ tablettiin joka toinen päivä, joten erittäin pienellä annoksella selvitään. Tässä tukena tassut tarvitsee kuitenkin Malaseb-pesuja silloin tällöin tai Allin tekee mieli nuoleskella tassuja. Nyt on myös vaivannut hanuripuoli jostain syystä, takamusta vedellään lattiaan vaikka anaalirauhaset tyhjennettiinkin viime käynnillä. Eilen viimeksi pyllynrööriä vedettiin niin innolla, että se oikein _narisi_ muovilattiaa vasten :O :D Joten eiköhän hännän alle vilkaista huomenna uudestaan hampaan ohella. Odottelen talvea tulevaksi, jotta päästäisiin kortisoonista eroon, ohan sitä jo jouduttu heinäkuun lopulta syömään :(

Positiivisempi juttu on se, että päivärytmin muuttuttua Alli on ollut huomattavasti tasapainoisempi ja paranoidi-sekoilut ovat lähestulkoon hävinneet. Ääniä ei enää kuuntele niin intensiivisesti eikä ahdistu juurikaan, yksin jäädessään kuitenkin käy aina istumassa makkarin oven takana jossain kohtaa päivää, luultavimmin heti kun poistutaan. Kotiin tullessa on kuitenkin usein nukkumassa jopa sikeästikin. Yksinololla on ollut positiivinen vaikutus, vaikka toisin pelkäsin. Autossa matkustamiseen (matkahupun lisäksi) tällä ”henkisellä tasapainolla” on mahdollisesti ollut vaikutusta myös, sillä autoilu sujuu nyt läähättämättä *kop kop*. Yksi poikkeus mahtuu vajaan kahden kuukauden pätkään, sen siitä saa kun mies on ratin takana ;D Toivottavasti läähätys pysyy poissa ja Alli rentoutuisi vielä paremmin.

Talven odotus tuo meille agitreenien lisäksi muuta mukavaa, sillä liityimme Päijät-Hämeen Kennelkerhoon. Tarkoitus on aloittaa taas tokoilut ja ainakin näin aluksi ihan hakemalla tuntumaa vanhaan harrasteeseen ja katsoa olisiko meillä toivoa saada AVOn liikkeet koekuntoon vielä. Sen suurempia tavoitteita ei voi asettaa eikä edes ajatella, koska tämä meidän harrastelu on jo viimeiset 3 vuotta ollut terveyspulmien sanelemaa. Mutta aina voi yrittää ja ainakin oppia uutta sekä kartuttaa taitoja myös tokossa, jos ei muuta :)

by Mimmi on 14 Lok 2011

Lokakuun kuulumisia

Viikot on taas kuluneet hujauksessa, kun emäntä on päntännyt tentteihin, mutta silti on jotain kuulumisia sentään kerrottavana.

Viikko sitten tiistaina käytiin lekurissa hakemassa Cartrophen-piikki ja samalla tsekattiin anaalirauhaset ja jestas sitä lemua! Ennen ei ole haissut niin kauhistuttavalle tyhjennys, mutta nyt rauhaset olivat hieman vaivanneet, joten sillä varmaan oli vaikutusta. Rauhaset tyhjenivät muutamaa päivää aikaisemmin osittain neidin käydessä ulkona ja sen jälkeen sisällä vetäessään ahteria eteisen lattialla, siihen jäi leveä ruskea vana :P Siinä sitten pestiin pylly saippualla ja lattia tolulla :D

Keskiviikkona saatiin lenkkiseuraksi Roxy ja puolet lenkistä sujui mallikkaasti, kunnes Alli sai juoksuhepulin taas missäs muualla kuin isossa mäessä. Neiti jälleen rullasi mielipuolisesti ja kierrokset nousivat sen verran, että Roxylle piti päristä ja räimiä penskaa tantereeseen. Puutuin tilanteeseen ja kierrokset laski, joskin mäki oli pakko kuitenkin juosta täydellä teholla alas... Kunpa Neiti Hullu Sekopää joskus ymmärtäisi a) ikänsä ja b) fyysiset vajavaisuutensa, niin... :P Loppu lenkki sujui ihan yksissä tuumin, Alli esitteli uusia metsäpolkuja Roxylle, välillä piti kuitenkin hieman mitellä siitä kuka on kuka, kun Roxystä on jo tullut jo hieman isompi poika (5 kk).

Perjantaina tehtiinkin erikoisin veto ikinä ja lähdettiin vesisateessa lenkille. Oltiin sovittu treffit Hanskin kanssa ja päätimme sateesta huolimatta lähteä heittämään mettälenksun. Kun astuimme ovesta ulos Allin kanssa, sade kiihtyi monsuuni tasolle ja puolessavälissä matkaa treffipaikalle oli jo kenkäni aivan märät. Alli teki kolme kertaa stopin, mutta sinnikkäästi mentiin sovittuun paikkaan. Ja sinne päästyämme loppui sade kuin hana olisi laitettu kiinni. Ja Hans saapui paikalle kuivana autokyydillä :D Päätimme kuitenkin mennä lenkille, koska Alli oli melko kuiva sadetakin ja heijastinliivin ansiosta ja emännälläkin kastui sadepuvun ansiosta vain lopulta kengät ja hanskat.

Lauantaina suuntasimme iltapäivästä hallille Helena Tiaisen koulutukseen. Siellä meitä odotti hyppäri, jonka teemaksi osoittautui irtoaminen. Ja hienostihan se Alli irtosi ja sain ohjausrytmin pysymään tasaisena etumatkan turvin, eikä tullut hirveä kiire sinne ja tänne. On kiva nähdä meidän kehitys, miten on löydetty yhteinen sävel ja rytmi, jolla meno on tosi soljuvaa. Vauhtia saa pitää ja olla joka sekunninsadasosan skarppina edelleen, mutta oma eteneminen on kehittynyt niin, että se on mahdollista nyt :D Tietysti paljon riippuu myös aina ratatyypistä, tietynlaisissa seteissä en koskaan tule pysymään Allin vauhdissa, mutta aina voi yrittää :D Tässä lauantainen rata:

Katkoviiva I näyttää juoksulinjani ohjauksessa esteitä 1-10. Kolmos hypyllä teki mieli aina juosta liikaa kohti putkea, jolloin koira painui joko väärään päähän tai juoksi jalkoihin *yllätys* Hypyllä 8 ajattelin olevani auttamatta myöhässä, mutta irtoamisharjoituksen mukainen juoksulinja toimi Allin kanssa täydellisesti ja sain testailla hyppyjen 9 ja 10 väliin niin valssin, sylkkärin kuin persjätönkin ja hyvin toimi! Sylkkäri oli selvästi vaikein, koska juosten peruuttaminen noin pitkän välin on hieman haasteellista :P

Toisen kierroksen haaste oli esteet 15-19. Koira piti ottaa putkelta 14 ja lähettää kaartaen hyppyjen 15 ja 16 kautta putkeen 17 menemättä hypyn 16 ohitse. Tavoite oli ehtiä ottamaan koiraa putkesta vastaan jo hypylle 19! Ja tämäkin alkoi muutaman toiston jälkeen sujua aivan loistavasti, kun sain oman ohjauslinjan kohdilleen. Oltiin siis oikein tyytyväisiä koulutuksen antiin. Ohjeeksi sain antaa Allille vielä enemmän vapautta mennä radalla eli nyt kun hallinta ja yhteistyö toimii, sitä voisi ilmeisesti hieman höllätä. Toisaalta Neiti Minä-osaan-nää voi sellaisesta heittäytyä hieman höveliksi ja sitten ollaan taas siellä mistä on lähdetty, eli Alli tekee ja emäntä yrittää kertoa mitä _pitäisi_ tehdä :D

No näitä irtoamisia ja vapauden antoja voidaan testata jatkossa maanantaisin treeneissä, sillä ilmoitin taas Allin agilitykurssille. Kyllästyin kesällä raahailemaan esteitä yksinäni, joten käymme tekemässä kevyttä harkkaa ryhmässä. Tämän viikon maanantain treenit jäivät väliin tenttiin pänttäämisen takia, mutta maanantaina sitten liidellään taas. Viime sunnuntaina pidin myös tällä erää viimeiset treenit ja jään koulutustauolle. Josko sitten keväällä taas olisi aikaa paremmin jatkaa kouluttamisen parissa. Reilun vuoden ja viiden kurssin jälkeen voin olla hyvin tyytyväinen ryhmän edistymiseen, heistä kolme on yhtä nollaa vaille nousemassa kakkosiin, yksi kisavalmis ja kaksi saatuaan kumpainenkin yhden esteen kuntoon, ovat myös kisavalmiita. Tuloksia siis odotellessa :D Kivaa on ollut ja toivottavasti ensi vuonna järjestyisi mahdollisuus vihdoin saada suoritettua virallinen koulutusohjaajakortti.

by Mimmi on 02 Lok 2011

Hans ja jymy-ylläri Tuuloksessa

Perjantaina Allin kanssa viuhdottiin menemään pitkin mättäitä aurinkoisessa alkuillassa 1,5 h ja paikattiin parin sadepäivän löhöilyt. Lauantaina oli Allilla myös edessä ihan kotipäivä, kun emäntä ja isäntä suuntasi Ikean turneelle. Alli sai tuliaiseksi porkkana-ukkelin ja tästä parin euron lelusta olikin sitten iloa loppuillaksi, samoin uudella matolla oli aika coolia fiilistellä lelun kanssa :D

Tänäänkin Alli jäi kotiin, kun emäntä suuntasi Hanssin näyttelyyn Tuulokseen. Matka taittui upeassa syys-säässä, aurinko paistoi ja puut ovat kauttaaltaan syys-väreissä! Näyttelyn suhteen ei erityisiä tavoitteita ollut, toiveena oli saada punainen nauha ja salaisena toiveena vaaleanpunainen SA siihen päälle. No Hanski poika se sitten rempaisi ja sai näiden kahden lisäksi SERTIN ja oli PU1 sekä VSP! Tässä kuva Allin komeasta serkkupojasta:

Tuomarina oli Tapio Eerola ja tälläisen arvostelun saimme:
”2 vuotta. Erittäin hyvä tyyppi ja mittasuhteet. Järeä oikean mallinen pää. Hyvä kallo, korvat ja silmät. Purenta ok. Sieraimet kapeat. Erinomainen runko ja kulmaukset. Lyhyt häntä. Tehokkaat liikkeet.”

Hans esiintyi kivasti, istumaan meinasi käydä muutaman kerran, mutta hyvin sain kuitenkin korjattua asentoa. Pöydällä oli pientä makaroonimies meininkiä havaittavissa, mutta pääpiirteittäin esiintyminen oli ihan mallikasta. Meikäläisen naama oli kehänlaidalta katsottuna kuulemma erittäin hämmästynyt, kun tuomari kaivoi vaaleanpunaisen nauhan lisäksi ruusuketta ja serti-plakaattia :D Olin aivan äimänä kun kehäsihteeri kyseli, että voidaanko ottaa se vastaan, ”joo kai me voidaan, kun ei meillä oo yhtään” :D Ja samaan hengenvetoon todettiin että ollaan sitten myös PU1 ja tajusin, että niin mennään sitten siihen viimeiseen kehään mittelemään ROP/VSP:stä :O Ja niinhän siinä sitten kävi, että narttu vei voiton ja Hanski poika pokkasi VSP pokaalin ja ruusukkeen SERTIN kaveriksi :) Onnittelut vielä Anskulle ja Makelle!

Hans sai kotiinviemisiksi pussillisen herkkuja ja luita, ja Allikin sai tuliaisiksi yli 50 cm pitkän luun :O Alli pääsi myös pitkälle lenkille korvaukseksi kotiin jäämisestä ja rullasi mettässä mielipuolisesti taas pitkin poikin. Alkavalla viikolla ohjelmassa onkin tenttiin lukua emännällä, mutta eiköhän sitä mahdollisesti piipahdeta agiliitelemässä joku ilta sekä tiistaina käväistään lekurilla hakemassa taas cartrophen-piikki.