Maanantaina kurvailtiin agilityyn ja koska emäntä ei ollut skarpeimmillaan, oli sähläys illan teemana. Rata ei sinänsä ollut mitenkään kummoinen, mutta muutamaa kohtaa hinkattiin ihan kiitettävästi. Tässä rata:

Putkelle 5 lähetys toimi aluksi ihan ok, mutta sitten Alli keksi ohi juoksun, kun liikuin liian aikaisin oikealle. No asia korjaantui kunhan allekirjoittanut malttoi mielensä :D Seuraavaksi tukkaa revinkin päästä hypyn 6 kanssa, kun joka kerta painoin Allin suoraan hypylle, vaikka kuinka vedin takaakiertoon. Mutta ne varpaat kun väkisin alkoi osoittaa hypylle, niin sinnehän Alli livahti että suhina kävi. Aikani taottua koitin liioitellusti kaarteella oikealle ja sitten alkoi toimia, eli Alli tarvitsikin enemmän tilaa kuin oletin. Lisäksi putkelta hypylle oli pitkä väli, joka teki muutoin perus takaakierrosta meille haastavan.

Seuraava ongelman paikka ja uusi treenauksen kohde oli hypyltä 15 kepeille meno. Valssin kanssa Alli tuppasi valumaan pitkälle hypyn jälkeen ja itse jäin keppien lähelle niin, että Allin oli vaikea aloittaa pujottelu. Päätettiin koittaa takaaleikkausta, joka olikin Allille vaikea juttu tästä kulmasta. Suoralla linjalla toimii ok, mutta 90 asteen umpikulmassa aloitti kyllä, mutta tuli ulos, kun ihmetteli että mitä touhuan siinä takana :D Joten päätin ottaa vaikeammat takaaleikkaukset ohjelmistoon ja treenissä jatkettiin valssin kanssa, joka sujui "löysästä" kuviostaan huolimatta ihan ok. Muutoin treenit meni ok, sain vahingossa Allille hienoimman A:n kontaktinkin hetkeen aikaan, kun karkasi A:lle ja menin rima kädessä ottamaan neidin vastaan :D Tästä syttyikin idea lamppu, että olisiko kenties kosketuskeppi the ratkaisu roiskaisu kontakteihin?!? :D

Torstaina saatiin lenkkiseuraksi Hans ja serkukset rallasivat taas pimeässä mettässä innoissaan. Alli myös sai vainun kesken matkan ja hetken kuluttua kaukana näkyi omituinen hahmo, jonka tunnistimme supikoiraksi :O Hetken pyörittyään lenkkipolulla supi vilisti metsän pimeyteen, emmekä onneksi törmänneet siihen lähemmin kuljettuamme paikan ohitse. Allilla tuntuisi volyymit laskeneet Hanssin kanssa, eli nyt lenkilläkään nujuuttaessa ei enää käytä ärinää niin voimakkaasti kuin ennen ja sävy on toisenlainen :O Josko Alli vihdoin alkaisi ymmärtää, että Hanssin kanssa voi relata ja pitää hauskaa :D

Eilen lauantaina käytiin päivällä lenkillä mettässä nautiskelemassa päivänvalosta ja illaksi lähdettiin järvelään. Alli ja Teemu puuhastelivat muuta, kun meikäläinen hurautti pelaamaan sählyä. Alli ilahdutti jälleen olemalla autossa rauhassa molempiin suuntiin, on niin luksusta kun autossa on hiljaista!

Jalat eilisestä väsähtäneinä vääntäydyttiin vielä tänään pikku hallille treenimään agia, koska ensi viikon treenit jää väliin fyssarin takia. Tänään ohjelmassa oli maanantain treenien ongelmakeppien ja putken treeniä, sekä keppejä kaukaa ohjaten. Testasimme myös meille uutta viskileikkausta. Tässä tekniikka pätkistä kooste:

Hypyllä 1 ja kepeillä harjoiteltiin katkoviivan mukaista ohjausta, jossa juoksin väliin jäävän hypyn vasemmalta puolen. Toimi loistavasti, etäisyyttä n. 3 metriä. Samalla setillä harjoiteltiin myös takaaleikkausta, eli lähetin kepeille hypyltä 1 ja leikkasin takana keppien oikealle puolen samaan aikaan kun Alli aloitti pujottelua. Pari kertaa hämääntyi, mutta kun sanoin "mene mene" niin tajusi jatkaa pujottelua. Ja kun sai ajatuksesta kiinni, niin alkoi toimia hyvin. Testailtiin myös toisin päin ja avokulmaa, ja "mene mene" antoi luottamusta Allille, että tarkoitus on vain pujotella välittämättä mitä minä touhuan :)

Hyppyjen I ja II kautta kepeille menoa testailin, että löytyykö kepit näinkin kaukaa vauhdissa ja kestääkö jos juoksen taas n. 3 metrin etäisyydellä. Tämäkin onnistui hienosti, kunhan muisti tehdä II hypyn jälkeen pienen vekin. Koitimme myös viskileikkausta hypyillä a-c ja se toimi ihan kertaheitolla, ainoastaan muutaman kerran löysän haltuunoton takia neiti lurahti putkeen hypyltä b.

Näiden tekniikka hinkutuksien jälkeen tehtiin vielä asioita yhdistellen pientä rataa, joka muutoin sujui ok, mutta kepeille meno hypyltä 8 ei sujunutkaan, kun juoksin liian suoraan unohtaen vekin.

Tänään tipahteli rimoja ropinalla, maanantaina vain 2-3 ja neiti hyppäsi ihan puhtaasti omatoimisesti kaksi maksi hyppyäkin (50 cm)... Nyt on hypännyt ihan hyvin pitkään, joten joko selkään on tullut jumia tällä viikolla tai sitten tuolla pikku hallilla tulee kuvioista tiukkoja pienen tilan takia, koska tuntuu, että siellä rimoja tippuu enemmän.

Flunssa-viikon jälkeen lauantaina näimme Hanssia järvelässä sekä sunnuntaina isänpäivän merkeissä vanhempien luona. Järvelässä kävimme tekemässä pienen käpsyttelyn, jonka jälkeen kaksikko kaahaili takapihalla. Alli esitteli Hanssille puunkierto temppua ja kun tuli Hanssin vuoro testata, Alli oli Anskun pidettävänä sivussa. Neitipä sitten nykäisi kyykyssä olleen Anskun lähes mahalleen maahan, kun olisi halunnut itsekin tehdä temppua :P Sisällä kaksikko oli yllättävän kiltisti ja totuttua nyhjäämistä saatiin vähemmälle. Lopussa saimme yllätykseksi nähdä ensimmäistä kertaa pienen leikki hetken jolloin Alli oli hiljaa ja oli jopa leikkiasennossa :O Sunnuntaina yhtä sivistynyt käytös jatkui ja samaa linjaa yritetään työstää jatkossakin, josko Hans oppisi rauhoittumaan Allin kanssa ja Alli rentoutuisi vielä lisää.

Maanantaina menimme agilityyn, jonne yritin saada Allille laina-ohjaajaa, mutta harmillisesti Allille tuttu Heidi poti flunssaa kotona yhtälailla. Joten päätin nakittaa Allin juoksuttamisen jollekin treeniryhmästä, koska en viitsinyt vielä juosta hikipäässä flunssan jäljiltä enkä jättää treenejä kolmatta kertaa välistä. Rata olikin sopivasti alkuosaltaan sellainen, että sain ohjattua siitä pätkän itse, koska siinä ei tarvinut juosta Allin irrotessa niin mainiosti. Muutaman kieputuksen jälkeen ystävällinen Pirjo vei Allia koko radan lävitse. Ja näyttipä hienolta, ensimmäinen veto meni yhteistä synkkaa hakiessa, mutta toinen rata sujui aivan huippuhienosti :) Pirjoakin pikkaisen hymyilytti, kun alkuunsa epäili että näinkö Alli suostuu yhteistyöhön, vaan tämä neiti ei kartturin vaihdoista välitä kunhan pääsee radalle :D

Lopuksi tein itse vielä keppitreeniä, joissa testattiin kepeiltä pois tultaessa valssilla puolen vaihtoa. Tästä en ollut varma kestääkö Alli eteen siirtymiseni, mutta tässä ei ollut ongelmaa. Toinen harjoitus oli hypyltä kepeille lähetys lähes 90 asteen umpikulmaan ja etäisyys kepeillä ohjaajaan oli 2-3 metriä, väliin jäi keinu ja siirryin ottamaan koiraa vastaan seuraavan hypyn taakse. Ja toimi aivan loistavasti, hillittömän jännittävää katsoa kun koira tekee "yksinään" keppejä :D Näitä vaan lisää, että tulee varmuus ja kestävyys.

Viime viikko jatkui taas tylsemmissä merkeissä, emme ehtineet mitään ihmeitä tekemään, muutaman aneemisen lenkin lisäksi. Edellisellä flunssa-viikolla sain sentään aikaiseksi iltaisin vääntää muutamaa tokoliikettä (merkille menoa, kapulan pitoa, istu-maahan-seiso). Treenailut onnistuivat ihan kivasti, kun Allin kierrokset pysyivät maltillisina ja silittelin ajoittain rauhallisesti, ennenkuin aloimme tehdä liikettä. Eli toisiin kun ravistetaan intoa ja motivaatiota, Allia rauhoitellaan ja pidätellään vallatonta intoa, jotta se olisi sopivalla työskentely tasolla :D

Eilinen lauantai olikin ohjelmoitu oikein viimeisen päälle. Aamulla suunnattiin mettään lenkille tarkoituksena nautiskella valoisasta kellonajasta, mutta kovin kummoisesta virkistyksestä ei voi puhua, kun emännällä kastui kengät ja Alli viritteli tuttua paranoidismia kaukaa kuuluvien kolina-äänien takia. Oli kuitenkin rauhallisempi kuin joskus aikaisemmin, mutta remmissä mentiin silti normaalia suurempi osa, koska jätätti risteyksissä (ei halunnut äänen suuntaan) ja välillä sitten kiritti liian eteen (halusi pois päin äänestä). Lenkin jälkeen suuntasin Sannan kanssa elokuviin katsomaan Twilightin neljättä osaa. Siinä meni muutama tunti viileiden vampyyrien ja kuumien muodonmuuttaja susien kanssa. Viidettä ja viimeistä elokuvaa odotellessa :D Leffasta meitä nouti Teemu ja Alli, ja matka jatkui kohti järvelää. Siellä Alli vietiin anoppilaan ja suunnattiin sähläämään ja seuraavat 2 tuntia kuluivat sählyn merkeissä.

Tänään käytiin pyörimässä pari tuntia mettässä kauniissa marraskuun säässä ja emännän pohkeet huutavat armoa. Sitä ei kuitenkaan ole luvassa, sillä huomenna on taas agility. Kahden viikon päästä on edessä messarin reissu, kun Hans lähtee näyttelyyn. Aikataulujen mukaan ranskanpuksuja on paikalla 72, siinä onkin ihmeteltävää slovakialaiselle tuomarille :D

Allin viime viikko kului melko tylsissä merkeissä, kun maanantaina agility jäi väliin ja tiistaina Alli joutui olemaan illan itsekseen. Keskiviikkona Teemu vei neidin juoksemaan, aloittivat kevyesti 4 kilsan pätkällä. Alli ei kuulemma läähättänyt kertaakaan matkan aikana, joten ainut joka reissusta sai hien pintaan oli itse juoksuttaja :D Lopulta Allillekin uni maistui lenkin jälkeen, joten jos ei muuta, niin ainakin erilaista liikuntaa oli vaihteeksi. Polvikaan ei tykännyt huonoa asfaltilla ravaamisesta, joten voisivat käydä useamminkin *vink vink*

Lauantaina Allin viikkoon saatiin äksöniä, kun Hans tuli juhlistamaan meikäläisen synttäreitä ja lähdettiin lenkille. Alli oli hiljaisen viikon jälkeen ihan innoissaan seurasta ja sai pari älyvapaata juoksuhepulia muun juoksentelun ohella. Mettässä rallaamisen jälkeen tultiin sisälle ja Allia vastassa oli uusi ihana yllätys, kun iskä ja äiskä oli tulleet sillä aikaa meille. Tassujen pesusta ei meinannut tulla mitään, kun oli niin kiire moikkaamaan. Ilta meni Hanssin kanssa nyhjätessä ja ährätessä. Alli oli oikein hyvällä tuulella ja se näkyi käytöksessä eikä juuri kommentoinut Hanskille. Innostuin myös kaivamaan kameran esille, josko saisin kaksikosta taas kuvia, mutta se oli yhtä vaikeaa kuin aina ennenkin...

Hans:"Mä en jaksa istuu enää" Alli: "Ota se kuva jo"

Hans:"Saako jo liikkua?!?" Alli:"Mikä tuolla on?"

Sitten yritettiin äitin ja namin voimin...

Lopulta paras kuva oli tämä, kuva joka otettiin ihan ekana hätäisesti räpsäisten:

Sunnuntaina suunnattiin järvelään ja siellä olikin käymässä chihu Siiri. Sisällä Siirin kanssa meni sukset ristiin, vaikka yritettiin pitää hajurakoa, niin kertaalleen Alli ehti vastaamaan Siirin pärinöihin. Aikaisemmin Alli on vain lähtenyt menemään, mutta nyt on aikuistunut ja vastaa haasteeseen, joten jatkossa olemme entistä tarkempia hajuraon suhteen. Ulkona tunnelmat oli leppoisammat, mutta sielläkin tietty etäisyys oli vakio:

Teemu kuvaili Allin marraskuun alun tunnelmia ja tässä niistä muutama:

Tämä viikko on lähtenyt käyntiin yhtä hiljaisissa merkeissä kuin viime viikko, emäntä potee flunssaa kotona ja eilinen agi jäi taas väliin. Allin ien on parantunut hyvin ja pylly on rauhoittunut voiteen ansiosta, enkä ole laittanut sitä enään muutamaan päivään. Sen sijaan DAP-panta on jälleen kaulassa, koska viime viikolla hissinkorjaajat kävelivät katolla ja yksin jääminen oli sen jälkeen Allista ahdistavaa, joten oli haettava uusi panta, ettei ahdistus pahene. Alli stressaa lähdön hetkeä hidastelemalla ulkona sekä tassujen pesussa ja menee ovelle istumaan, kun olen lähdössä. Kunhan tästä paranen, niin näen onko kotiin jääminen taas helpompaa pannan kanssa.