Tapaninpäivänä maanantaina emännälle iski alaselkään jokin kauhea jumi ja illalla suorassa seisominen saati kävely tuotti tuskaa. Kylmägeelin voimin selvisin tiistaille, jolloin jonkin asteinen kävelykin jo sujui. Eilen selkä olikin jo sen verran vetreytynyt, että uskaltauduttiin lenkille. Käytiin mettässä ja Alli päästeli joulunpyhien höyryt juoksentelemalla tavalliseen tapaansa, joskin lenkki oli hieman normaalia lyhyempi.

Alkuillasta sitten iski toko-inspis ja päätin lähteä pikku hallille katsomaan mitä voisin siellä treeniä joko kentällä tai hallissa. Olimme tiistai-iltana tokoilleet kotona ja turhauduin, kun esim. kosketus alusta ja merkki tuntuivat junnaavan paikallaan eli olisi päästävä eteenpäin, eikä se onnistu kotona. Alli myös jumittuu kaavoihin helposti ja sekin alkoi rassata, joten Allipa sitten tsemppasi ja näytti, että on ihan pätevä koira ja teki ehkä parhaat kaukonsa ikinä :D Matkaa oli n.3 metriä ja pysyi paikallaan, vaihdot oli kivan ripeät. Myös noutokapulaa pitää aika rauhallisesti ja siitä on saatu vihdoin tehtyä ihan mukava juttu.

Hallilla sattuikin hauskasti, että Laura tuli treenimään Ässän kanssa Ami mukanaan. Loppujen lopuksi hallilla vierähti vajaa 3 h, kun totesin, ettei kohmeisella kovalla kentällä pysty treenimään ja jäin odottelemaan vuoroa halliin. Katselin Ässän treeniä ja paikalla olleiden muutaman bortsun työskentelyä ja niin vaan toko alkaa taas imeä puoleensa kuin jätti-imuri! Laura jäi vielä avustamaan meitä ja saatiin taas roppakaupalla hyviä vinkkejä, kiitos siitä! Kirjailen ne tähän ylös, etten niitä unohda:

HYPPY: istumista haetaan nyt suurilla avuilla (käsky+käsimerkki+kroppa) tavoitteena saada mahdollisimman pian istumaan (nyt istuu vasta tyyliin kolmannella käskyllä ja käsimerkillä :D) ja palkataan+kehutaan vuolaasti vain "nopeista" istumisista. Hypyn jälkeen ensin käsky paikka (avaa korvat/saa kontaktin) ja sen jälkeen istu. Nopeaa istumista voidaan harjoitella myös leikin muodossa.

SEURUU: vahvistetaan oikeaa paikkaa palkkaamalla vain siinä tehtyä seuruuta. Paikkaa saan paremmaksi kävelemällä hieman kovempaa/pidemmällä askeleella (-> alkoi jo heti tuottaa tulosta). Jos edistää/poikittaa, pysähdys ja korjaaminen oikeaan paikkaan. Anna koiran tehdä työ. Tarkkaa perusasentojumppaa.

LUOKSETULON PYSÄYTYS: Liike muuten ok, mutta pysähdys tarkaksi. Kiertämisleikin kautta haetaan nopeaa pysähtymistä. Päätä kohta mihin pysäytät, käskyn kanssa heitä lelu etujaloille. Kun toimii, palkkaa satunnaisesti. Tee leikistä vaikeampi kierrättämällä ja pysäyttämällä eri suuntiin.

Testasin myös merkkiä ensimmäistä kertaa muualla kuin kotona ja kuten arvelinkin, Alli ei ymmärtänyt sitä siellä vaan piti aloittaa ihan alusta. Neuvojen siivittämänä aloitettiin namialustan kanssa ja BLIM Alli alkoi tehdä merkkiä, mutta saman ongelman kanssa kuin kotona, eli kiertää merkiltä turhan pitkälle takaisin päin. Toiveena on saada etujalat pysymään merkki-törpön takana. Paikka saa olla sivussa oikealla (minusta katsoen), johon luontaisesti hakeutuu. Merkille juoksi epäröimättä, mikä oli hauska juttu, kun ruudun kanssa on välillä ihmeissään.

Testasin vielä lopuksi kosketusalustaakin ensimmäistä kertaa hallilla ja nyt vihdoin Alli on sen ymmärtänyt, jee! Täytyy vielä vahvistaa sitä paljon, jotta voidaan ottaa se käyttöön esim. juuri merkillä ja kontakteilla, joita varten sen opetinkin. Meillä on siis erillinen namialusta ja erillinen alusta, johon koskee tassulla :D Kunhan kosketusalusta on täysin varma (ja toimii hyvin, ettei ala vauhdin tullessa mukaan räiskiä sitä taas), niin voidaan ehkä jättää namialusta unholaan.

Näitä asioita siis treenasimme ja Alli oli aivan täpinöissään! Ja se joutui tekemään kovasti töitä uusien asioiden parissa(=uusien vaatimusten), raksutuksen melkein pysty kuulemaan, kun siltä pitkästä aikaa vaadittiin oikein kunnolla hommia! Ja jos maanantaina tuntui, että ollaan toivottomia, niin nyt sanoisin, että ei nyt ihan niin toivottomia kuitenkaan :D Ja Alli oli niin onnellinen saadessaan tehdä töitä, että ei tässä muu auta kun nyt vaan treenata ja piste :D Kivan treenin kruunasi se, että odotellessamme vuoroa kuului välillä kummallisia kovia pamauksia jostain kauempaa ja ajattelin, ettei Alli pysty työskentelemään. Mutta vaikka se hieman hermoilikin ajoittain, ei treeneissä näkynyt mitään vaikutusta. Pamausten aikana ei myöskään mennyt mitenkään paniikkiin, oli hieman hermostunut, mutta toimintakykyinen. Eli saatiin hyvä siedätys samaan syssyyn, pamaukset kuului tarpeeksi selkeänä (ei kumeana) ja tarpeeksi harvakseltaan, ettei ahdistuksen taso noussut liiaksi.

Treenien päätteeksi käytiin vielä pienellä lenkillä ja Alli iloitsi Amin ja Ässän kanssa juoksentelusta, ja tänään on ollut aivan puhki ja poikki eilisestä puuhailusta. Väsyneelle mutta onnelliselle koiralle on treeniä luvassa jälleen lauantaina, kun menemme mattopohjaiseen halliin jälleen.

Tähän lopuksi vielä kuva Allin ahterista, hännäntyvi taas ärtyi ihan muutamassa päivässä, vaikka ei ole hangannut takapuoltaan kuin pari kertaa:

Ja nyt kun joulu on ohi, voin paljastaa kuvat taikataikina askarteluista, kun tein Hanssin naaman x3 ja kun taikina loppui, tuli vain yksi Allin naama. Nämä menivät joululahjuksina äitille (A+H), ja loput Hanssin nassut Anskulle&Makelle ja tätille.

Maalaamattomana:

Maalattuina(lakkaus heijastaa takaisin salaman...):

Jouluaaton aattona Alli sai yllätysvieraan, kun Sanna käväisi tuomassa jouluterveisiä, emännälle suklaata ja Alli sai Kodalta valtavan pussin puruluita :) Alli oli ratketa riemusta, kun kesken päiväunien tämmöinen ihana ylläri ilmaantui. Alli lähettääkin Kodalle suuret kiitokset herkkulahjasta!

Allin jouluaatto starttasi jo aamupäivästä, kun suunnattiin vanhempien luokse. Muutaman tunnin kuluttua saapui myös Hans ja siitähän se perinteinen vouhotus sitten taas alkoikin :D No rauhallisempaa kyllä oli kuin ennen, jos ei lahjojen aukaisua lasketa... Jouluruokaa nautiskeltiin ja kun lahjat vietiin kuusen alle, Allia ei meinannut enää pidätellä mikään, kun niin kovasti olisi halunnut näplätä vähän jokaista pakettia...Hanssiakin kovasti kiinnosti, mutta Herra H ei ole ihan niin fanaattinen joulunviettäjä kuin serkkunsa :D

Alli sai vihdoin aukoa pakettinsa piinaavan odotuksen jälkeen ja sitä touhua onkin videolla taas muistoksi, kuinka tosissaan eräs on joulun suhteen. Alli sai luita ja herkkuja sekä pinkin gorilla lelun, jonka Hans imeskeli illan aikana niin märäksi, ettei Alli enää halunnut koskea siihen :D Nyt kun räkä on kuivunut, sillä voi taas leikkiä...

Paketin aukomishärdellin jälkimainingeissa Allilla ja Hanssilla tuli rähinä, kun joku luu oli jäänyt papereiden alle ja Alli päätti omia sen. Hans ei juurikaan rähissyt, mutta Alli piti sitäkin pahempaa ääntä ja lähti suorinta tietä jäähylle moisesta. Kun hain Allin pois huomasin lattialla verta ja sitähän tihkuikin sitten Allin leuasta. Hanssin hammas oli viiltänyt muutaman millin kokoisen viillon leukaan ja siitä tuli yllättävän paljon verta niin pieneksi vekiksi. Hanssilla oli ollut ilmeisesti suu auki ja Allin leuka oli osunut luultavimmin alaetuhampaaseen. Vuoto onneksi lakkasi kun aikansa piti paperitukkoa. Pärinän jälkeen kaksikko oli jälleen ihan ok, vaikka rähinä olikin ehkä pahin kertaakaan, se oli kuitenkin pelkkää ääntä ja nähtävästi johtui täysin Allin väsymyksestä ja kierroksista plus siitä elämää tärkeämmästä luusta... Joulupäivä sujui rauhallisissa merkeissä joulusta nautiskellen, kävimme äiskän kanssa lenkillä ja katseltiin lenkkipolun talvisia maisemia.

Tänään Tapaninpäivän aamusta suunnattiinkin erikoisempaan touhuiluun, nimittäin treenimään mattopohjaiseen halliin kaupungin toiselle laidalle. Alli ei ole hallilla käynyt aikaisemmin ja oli innoissaan. Paikalla oli myös Laura Ässän ja Amin kanssa sekä Lauran treenikaveri. Aloiteltiin tokoilemalla ja Allin kanssa aloitettiin hypyllä, jotta alkuinto pääsisi purkautumaan. Koska hypyn treenaamisesta on ikuisuus, Alli tarjosi jatkuvasti ALOn hyppyä, mutta istui hypyn taa sitten kun hetken aina kelasi, että mitä se emäntä nyt tahtookaan.. Seuraaminen olikin sitten aivan karmeaa settiä, mutta Lauralta sain hyviä vinkkejä joilla lähden korjaamaan seuruuta, vaikkei siitä koskaan täydellistä tulekaan :D Tehtiin myös ruutua ja siinä näkyi myös treenin puute ja uusi paikka, Allilla iski epävarmuus, että niin pitikö sinne ruutuun juosta ja hetkinen pitikö siellä mennä maahankin... Mutta hienosti alkoi muutaman muistelu-kierroksen jälkeen toimia, tähänkin saatiin hyvät neuvot. Tein itsekseni myös muutaman liikkeestä maahanmenon, jotka suht ok, mutta maahanmeno saisi olla rivakampi ja itsenäisempi, nyt jonkin verran vartaloapua mukana. Luoksetulossa pysähtyminenkin saisi olla rivakampi, mutta kokonaisliikkeenä ihan ok. Tuntui että ollaan aivan toivottomia, mutta en anna sen häiritä, niin kovasti Alli treenaamisesta tykkää, että tässä täytyisi nyt potkia itteensä persauksiin ja saada toko kunnolla ohjelmistoon.

Lopuksi tehtiin agia, mutta hallin mattopohja on mielestäni ala-arvoinen agilityn tekemiseen, koska se on aivan älyttömän liukas. Allilla ei tassut meinannut pitää ja kepeillä jalat lipsui koko ajan. Matto ei sovellu vähääkään vauhdikkaampaan menoon, joten ensi lauantaina kun käydään taas treenimässä, meidän ohjelmistosta jää agi pois, ettei loukata mitään, tuolla pohjalla jos missä saa välilevyn tai ristisiteen sököksi...

Kaikesta huolimatta kivaa oli, Alli oli aivan onnesta soikeana ja maannut kotona kuin härski silli koko loppu päivän. Treenin lisäksi Allia ilahdutti, kun näki myös pitkästä aikaa Amia sekä tutustui Ässä-kelpieen, joka vaikutti aika kiintoisalta sälliltä Allin mielestä, kun sitä sivusilmällä kävelyllä vilkuili ;D

Allin joulunalus viikot on sujuneet melko rauhallisissa merkeissä. Emäntä kävi kaksi viikkoa sitten sunnuntaina kuunteluoppilaana Seppo Savikon esteopetus-koulutuksessa. Pääosin luennonaihe oli tuttua asiaa, mutta Allin suhteen sain muutaman uuden ahaa-elämyksen sekä treeni-osiosta sai hyviä vinkkejä käytännön asioihin.

Koulutuksen jälkeisenä maanantaina meillä olikin viimeiset ryhmätreenit. Rataa en ole vielä kerennyt piirtää joten lisäilen sen tänne, kunhan ehdin(EDIT:löytyy alhaalta). Harmillisesti Alli ilmeisesti satutti hieman itseään treeneissä, koska tiistai aamuna selkä oli jumissa sen verran, että ontui etujalkaansa (heijastus kipua). Se kuitenkin onneksi meni ohi, mutta pientä jäykkyyttä on ollut sen jälkeen ja venyttelyä normaalia enemmän. Tällä viikolla pidin kahden päivän kipulääkekuurin vielä testatakseni tuleeko muutosta olotilaan, ja nyt "ylimääräiset" venytykset on loppuneet. Joko lihakset eivät olleet treeneissä tarpeeksi lämpimät (surkea ja liukas sää haittasi tehokasta lämppäystä) ja/tai putki jossa ei jostain syystä ollut keskellä ollenkaan painoja(!!!), nitkautti jotain, koska Allilla kesti putkessa normaalia kauemmin eteneminen. Sen jälkeen tiputteli rimoja radan aikana, mutta lopputreenit ne pysyivät ylhäällä.

Roxy-staffin kanssa ollaan käyty lenkillä kahteen otteeseen, kun Roxy saapui joulua viettämään kotikonnuille. Viime sunnuntaina Alli ja Roxy juoksivat hurjaa rallia ja Alli koitti selvästi eksyttää penskan mettään :D Lisäksi yritti taas ohjailla Roxyn korkeille tönnäille, josko penska vaikka sieltäkin loikkaisi alas :D Alli on siis kauhean kiva ystävä, kun nuorelle kaverilleen kaikkea jäynää meinaa opettaa :P Hauskaa oli ja vauhtia riitti. Toistamiseen keskiviikkoiltana lenkillä Allilla olikin sitten eri ääni kellossa ja lenkki sujui enimmäkseen yhdessä ravaillen ja haistellen, muutamia spurttejakin nähtiin. Alli oli siis melkoinen tylsimys, joka ilmeisesti johtui mahanpuruista, kun ennen lenkkiä maha piti meteliä, lorinaa ja pulputusta. Katsotaan josko vielä päästäisiin ennen uuttavuotta vetämään rallit jos toiset mettään, ennenkuin Roxy-poika palaa taas joensuuhun.

Sen ihmeempiä ei Alli olekaan puuhaillut, kun koulu- ja joulukiireet on vieneet emännän aikaa. Remmilenkkeilyn kulta-aika on jälleen käsillä, kun pimeään mettään ei yksin houkuttele suunnata, joten tienvarsia sitä talsitaan tylsistymiseen asti. Josko nyt joululomalla päästäisiin päivänvalostakin nauttimaan, se kyllä voi olla turha toivo, jos vettä sataa. Yllättäen lunta, joka itsenäisyyspäivänä satoi, ei ole enää :D

Alli toivottaa kaikille kavereilleen oikein mukavaa ja maukasta joulua!

---Päivitys 26.12.
Tässä nämä viimeisen ryhmätreenin radat:

Ensimmäisellä radalla jätin Allin lähtöön ja otin vastaan seisoen putken nro 2 "takana" suunnilleen keskellä tyhjää aluetta ja niin vain Alli haki putkeen omatoimisesti. Hypyillä 3 ja 4 oma ohjaaminen oli löysää jolloinka Alli kuvitteli tekevänsä välistävetoa, kun niitä on niin paljon harjoiteltu :D Hypyllä 7 tuli turhan suuri kaarre putkelle ja tätä harjoiteltiinkin lopuksi vielä erillisenä, testailin ensimmäistä kertaa "jaakotusta" ja heiluin kuin heinämies, mutta ehkä se jokupäivä jää mieleen, Alli kyllä tajusi heti mistä oli kyse :P Hypyllä 12 otin vastaan molemmin puolin siivekkeitä, putken puoleinen siiveke toimi paremmin meillä.

Toisella radalla päästiin sitten tekemään se välistäveto joka meni ihan ok, jotain muistaakseni siinäkin sähläsin kertaalleen... Muuten ei radalla ollutkaan sen erikoisempia koukeroita, kepeille lähetin jättäytyen mahdollisimman etäälle ja haki avokulman loistavasti. Erillisenä testinä koitin myös piruuttani kepeille lähetystä suoralla linjalla lähestyen hyppyä 12 jonka linjaa en ylittänyt ja sinne Alli sujahti oikeaan väliin ihan yksinään, aivan mahtavaa :)

Eilen jalat vipattivat pitkästä aikaa levykauppaan (Äx) ja mukaan tarttui jälleen Volbeattia, tällä kertaa aikaisempaa tuotantoa. Näin meillä on taas Allin kanssa uutta treenimatkamusaa, jee :D Näppeihin tarrautui myös Amorphis - Skyforger levy, joka myös soi Volbeatin ohella. Joskin surullisemmin sävyttyneenä, koska kuuntelin levyä matkalla hallille traagisena helmikuun sunnuntaina. Kolarista on nyt yhdeksän kuukautta ja asia saanut virallisen päätöksensä,jonka lopputulosta on ollut ahdistavaa yrittää hyväksyä ja sitä on tullut pohdiskeltua viime viikkoina. Jouluna syttyy kaksi kynttilää, joiden ei kuuluisi palaa.

Viime maanantaina oli suuntana agiliidot ja tarkoitus oli mennä virkeänä vapaapäivän vietosta treenimään, mutta kuinkas sattuikaan päänsärky vaivaamaan koko päivän. Treenit sujuivat kuitenkin mukavasti ja tehtiin kaksi rataa. Tässä ensimmäinen:

Rata oli hauskaa humputtelua muutamalla tarkkuutta vaativalla kohdalla. Ensiyrittämällä kakkos hypyllä väkisinkin varpaat vei liikaa viereiselle hypylle, joten putkeen ei irrottukaan. Pieni liikkeen muutos ja homma selvä. Putkeen nro 5 meni mainiosti ja juoksusuoralta irtosi putkeen 9 hienosti, pääsin hyvin vastaan hypylle 10. Sitä hypätessä Alli pamautti joka kerta ison HAU!, joka oli tosi huvittavaa, koska en muista koska olisi noin painokkaasti kommentoinut radalla :D Hypyllä 16 ja kepeillä treenattiin aikaisemmin hankalaa takaaleikkausta, ja nyt se sujui ok, eli omatoimitreeni tässä välissä auttoi asiaa. Toinen rata:

Otin hypyn nro 2 vastaan oikealta puolen, jotta saatiin vasemmalta tullessa kepeille avokulma, pelitti hienosti. A:n kontaktit oli taas karmeita ja se sekotti seuraavan kuvion keskittymistä, joten sitä jäätiin testailemaan enemmän. Viime omatoimitreeneissä kokeiltu viskileikkaus toimi tässä Allille hyvin, kunhan sain oman liikkeen ajoitettua oikein enkä juossut koiran "päälle". Koitimme myös niistosokkaria etummaisen siivekkeen ympäri, mutta se meni edestakaiseksi hyörimiseksi, joten totesin sen olevan taas itsenäisen harjoittelun läksyjä :D Hypyllä 14 piti myös olla tarkkana, jotta irtosi putkeen, ennenkuin siirtyi vastaan ottamaan vastaan hypyltä nro 16.

Treenit olivat oikein kivat ja päänsärkykin katosi samointein :D Muutama rima tippui ja jonkun verran rapisi rimat, joten päätin hakea Cartrophen-pistoksen lekurista, viime pistoksesta on n. 2 kk. Lekurissa käytiin keskiviikkona ja samalla katsottiin taas pylly-asioita ja tämäkin lekuri sanoi, että röörin korjaus voi joskus olla edessä, jos "syvänne" pahenee (on etenevä vaiva). Toivotaan nyt, ettei olisi ajankohtaista vielä pitkään aikaan. Takapuolen kutinaan avuksi tuli taas anaalien tyhjennys ja nyt laitellaan korvatippaa hännän tyveen ja itse pyllynreikään, josko hanurin hinkkaamiset saataisiin loppumaan.

Rokotuksillekin mahdollisesti päästään jossain kohtaa, koska toiveeni vissiin kuultiin, kun muutama päivä viime kirjoituksesta lumi tuli itsenäisyyspäivän vastaisena yönä oikein ukkosen kera :O Kolme kertaa jyrähti hurjan kovasti, hetken aikaa kesti unenpöpperössä ymmärtää mistä on kyse näin joulukuussa :D Jos lumet vain pysyvät niin päästään kortisoonista varmaan eroon jo pian *ehkä, ehkä ei*

Itsenäisyyspäivänä suunnattiin lumiseen mettään ihailemaan päivänvaloa ja maisemia. Kehitimme myös uuden "pelin" Allin kanssa, joka on hyvää malttiharjoitusta. Käskin risteyksissä Allin odottamaan ja kävelin itse ohitse pitemmälle "tarkastamaan" reittiä ja siitä annoin luvan mennä (yleensä leikkipaikkoja pöpelikössä joihin haluaa) ja voi kuinka hauskaa se oli! Odottaminen ja vapautus teki kivaan paikkaan pääsystä vielä kivempaa :D Eli Alli tykkää haasteista, mielen malttaminen on sille kova juttu ja lisää intoa entisestään. Samaa odottamisharjoitusta tehtiin kesällä uimaan mennessä.

Samalla reissulla nähtiin piiiitkästä aikaa Roxy-staffia, joka onkin nykyisin osa-aika joensuulainen. Roxy oli kasvanut jo isoksi pojaksi ja nautiskeli lumesta pihalla kellien. Joulun aikaan nähdään ehkä paremmalla ajalla uudestaan :) Yhtenä iltana tapasimme myös Oona-staffin 13 vk, joka asustelee alempana kadulla. Siinäpä toinen staffi kaveri jonka kasvua on kiva seurailla :)

Loppuviikko lekurikeikan jälkeen on ollut suhteellisen hiljaista, eilen lenkillä purettiin intoa kiertämis-leikillä, jossa kierrätin Allia kolmen puun ympäri lähettäen vuorotellen eri puille vauhdissa. Ensi viikolla on viimeiset ryhmätreenit tälle vuodelle, mutta ainakin tapanin päivälle ja uudenvuoden aaton aamulle on treeninkiä suunnitelmissa.

Ihan alkuunsa se mega JIPPII: meikäläinen pääsee toukokuussa kattomaan livenä _Koirakuiskaajaa_ :P Tosin missasin kalliimman lipun jolla olisi päässyt vielä shown jälkeiselle kyselyosiolle, mutta mitäs annoin lippujen oston miehen tehtäväksi, senhän arvaa kuinka siinä käy... eikä ketuttanut kuin...no aika paljon :D Mutta saatiin kuitenkin permantopaikat, että josko edes jotain näkisi :D Joten toukokuuta odotellessa, vaikka show tuskin mitään uutta meikäläiselle tarjoaa, näempähän Cesarin livenä :P

Eilen oli sitten se JEE eli messari reissu Hanssin kanssa :) Perjantaina yövyttiin vanhempien luona Hanssin ja Anskun kanssa ja lauantai aamusta startattiin porukalla klo 7 kohti Helsinkiä. Allekirjoittaneella hieman kärähti käämi kehänlaidalle saavuttaessa, kun istumapaikkoja oli tasan neljä penkkiä joihin mahtui n. 4 henkilöä per penkki, sekä kehä oli postimerkinkokoinen, eihän ranskiksia ollut kuin vaivaiset 72 ilmoitettu... Ketutuksesta kuitenkin päästiin, kunnes meinasin missata meidän luokan, koska yllättäen nuortenluokassa ei ollutkaan kilpailuluokkaa ja kehäsihteerin huuteluista ei kuullut mitään. Ehdimme kuitenkin mukaan, mutta häslinki häiritsi omaa keskittymistä. Ensimmäisen ympyrän Hans yritti laukkailla eikä ollut juuri kuulolla. Pöydälle päästiin ajoissa ottamaan tuntumaa, mutta pyllylleenhän se meni, kun tuomari halusi _kätellä_ ja siitä suoraan sitten piti alkaa esittelemään leegoja hänelle. Koska aikaisemmat koirat oli rimpuilleet hampaiden näytössä, ne täytyi nyt näyttää itse. Ei ollut kovin helppo juttu, kun nostat huulia, et voi pitää koirasta samaan aikaan kiinni... Saatiin kuitenkin jotenkin ährättyä purenta esiin ja sitten pitikin jo lähteä pöydältä pois, tuomari ei siis sen enempää koskenut koiraan :O

Kävely ei mennyt niin hyvin kuin yleensä, Hans ei ollut oikein vireessä. Seisominen sujui kuitenkin ihan ok ja ilokseni saatiin ERI eli punainen nauha. Kilpailuluokassa Hanski jo käveli paremmin ja seisoikin ihan hyvin, ja oltiinkin sitten Avoimen luokan 2. (koiria oli 7-8) sekä saatiin SA! Parasuros kehässä miteltiin sijasta 4. mutta jäätiin sitten ilman sijoitusta, en tiedä vaikuttiko se, että Hans ryntäsi laukalle ja hihna vielä lipesi sormista, jolloin jouduin korjaamaan kävelyä. Vai oliko sitten neljänneksi tullut myös yksi luokkansa voittaineista en tiedä. Mutta kivaa oli vaikka vähän jähmeää oli niin handlaus kuin Hanskin esiintyminenkin, mutta ajatellen että Hans ei edes antanut parastaan, oli tulos loistava :) Tässä vielä arvostelu 3.12.2011 HELSINKI WINNER-11, (Vladimir Piskay, Slovakia) Avo ERI 2, SA:

Good body shape. Strong bones. Proportional head. Little bit open eyes. Good ear set. Very good topline and underline. Good angulation. Movement little bit free in elbows and narrow behind.

(Hyvä runko. Vahva luusto. Oikeamittainen pää. Hieman avoimet silmät. Hyvä korvien asento. Erittäin hyvä ylä- ja alalinja. Hyvät kulmaukset. Liikkeet hieman vapaat kyynärpäistä ja ahdas takaa.)

Alli sai messarista tuliaisia, kun joutui jäämään kotiin ja kaksistaan hengailivat Teemun kanssa. Alli sai kolme uutta vinkulelua, kaksi treeneihin ja yksi isompi on kotona leikkihetkiä varten. Lisäksi mukaan tarttui uusi pehmeä puolikuristava panta talvikäyttöön, joka on jo testattu oikein hyväksi :) Sallin myös itselleni pienen tuhlailun ja vihdoin ja viimein ostin treeniliivin :D Eihän sitä olekaan kuin 7 vuotta tässä harkittu, että koska sitä raaskisi siihen investoida, kun ilmankin pärjää :P Mutta onhan se nyt hyvä, kun koirakin on jo osa-aikaeläkkeellä :D Liivi on ihan meidän näköinenkin, muutoin musta mutta yläosasta pinkki :P

Allin viikko on pääosin ollut suhteellisen tylsä, maanantaina ajeltiin taas bussilla ja junalla fyssarille, jossa Alli kelli taas kyljellään ihan rentona. Matkat meni tosi hyvin, nyt menee taas bussissa ja junassa jo aika rennosti, josko pahimmat jännäilyt olisi päästy yli. Fyssarissa löytyi syy sunnuntaisiin rimojen tiputteluihin, sillä selkä oli jumissa. Tietysti saatoi osa jumista tulla myös sunnuntailta. Selkä saatiin rennoksi ja huomenna treeneissä nähdään onko hypyt ok. Seuraavan kerran mennään tammikuun lopulla.

Kovasti toivoisin pakkasien alkavan, jotta voisi lopettaa kortisoonin vihdoin. Nyt Allia on vaivannut taas myös pylly ja hännän tyvi ärtyy ahterin hinaamisesta. Pitäisi hakea Cartrophen pistoskin, joten täytyy katsoa mennäänkö lekuriin jossain kohtaa. Täytyisi lisäksi ottaa rokotuksetkin, mutta niitä ei voi antaa ennenkuin saadaan kortisooni pois. Eli lunta kiitos ja pian, ettei tarttisi juosta lekurissa montaa keikkaa... Kotiin jäämisen kanssa on vieläkin vähän vaikeaa (ahdistuu ja on levoton), mutta viime viikko meni taas jo vähän paremmin kuin edellinen.

Eli kaikenlaista pientä päänvaivaa jälleen, mutta en anna sen masentaa, iloitsen mm. autoilun sujumisesta :) Joulua tässä jo kovasti odotellaan, lomaa ja kinkkua :D Ensi sunnuntaina on tarkoitus lähteä katsomaan agi-koulutuksia, harmillisesti ei päästy Allin kanssa harjoituskoirakoksi, mutta kuunteluoppilaana sinne siis!