by Mimmi on 24 Tam 2012

Kot-kot-kotitokoa

Kuten arvata saattoi, jäi ensimmäinen tokotreeni väliin, koska edelleen flunssa vaivaa. Tiedä koska tästä eroon pääsee, kun puolikuntoisena on kouluunkin raahauduttava, että pääsee kursseista läpi. Meillä kun lukujärjestykset on niin mukavia, että yksi päivä tietää yleensä parilta kurssilta 4h poissa oloa, eli jos olet kaksi päivää voi saldo olla jo 8h per kurssi. Että sairasta siinä sitten rauhassa, not.

Alli ei ole lenkille päässyt nyt viikkoon (on onni omistaa mies jolla on aina hyvä (teko)syy olla lähtemättä lenkille *huokaus*) ja se alkaa näkyä Allissa "ravistettu-limupullo" efektinä. Näkee siis että energiaa alkaa pakkautua, jota ei ole päässyt liikunnalla purkamaan. Kotona olen kuitenkin yrittänyt joka ilta jaksaa pienen toko-treeningin vetäistä läpi. Seuraavassa muutaman illan havaintoja:

NOUTOKAPULA alkaa toimia aivan loistavasti ajatellen miten iso ongelma kapulan pureskelu on ollut! Nyt Alli on sisäistänyt, että tarkoitus on pitää kapulaa nätisti ja pystyy siihen jo liikkeessä hyvin. Nyt olen antanut poimia kapulan jo itse lattialta ja liittänyt siihen liikettä. Eli huimaa kehitystä pidossa, kantamisessa ja luovuttamisessa, olen aivan fiiliksissä :D

SEURAAMISTA tankataan edelleen pelkällä perusasentojumpalla ja kahden askeleen pätkillä. Tänään Alli osoitti ymmärtäneensä, että sillä on uusi paikka vieressä eli taaempana kuin ennen, ja pyrki hakeutumaan sinne jo aktiivisesti itse! :O Huomattavissa oli myös vasemmalle käännyttäessä tekniikan hakemista paremmaksi, eli takapää alkaa löytyä?!? Kahden askeleen siirtymiset on vielä vaativia, mutta niissä auttoi, kun tajusin vaihtaa liikkeelle lähtevän jalan oikeaksi, jolloin pysähtyvä jalka on vasen. Tänään tuli jo muutama pysäytys taaemmalla perusasennolla, aivan huippujännää! :D Tiedostan, että nää eväät vielä tästä leviää, kun häiriö ja kierrokset kasvaa, mutta toivossa on hyvä elää ;P

Koska jostain bongasin KAUKOJEN asennonvaihto-opetuksessa vinkin matosta, jonka yli tassut eivät saa mennä(=estää liikkumisen asentoa vaihtaessa), kehitin meille hieman järeämmän apuvälineen jonka bull&terrier koirakin ymmärtää :D Koska meillä menisi koko eläkeikä hinkata jotain matonreunoja, että neiti Ei-Tunnu-Missään tajuaisi pitää varpaansa matolla... Joten alustan piti olla "selkeämpi" ja siihenhän sopi mitä mainioimmin sohvan istuintyyny! Se sattuu juuri olemaan sopivan kokoinen toisinpäin treenata maahan-istu vaihtoja ja toisinpäin istu-ylös. Vaihto on tehtävä kunnolla, koska jos liikkuu eteenpäin, niin luisuu tyynyltä pois :D Eli rautalankaa ala staffi ;D Tämä on ehkä isoin apuväline, mitä koskaan tullaan tarttemaan tokoilun tiellä, toivonmukaan...

Mukavan edistymisen vastapainoksi on sitten taantumista MERKIN kanssa, en tiedä onko se jostain syystä täällä sisällä vaikeampaa suorittaa vai miksi silloin hallilla meni niin hyvin, mutta kotona homma on otsalohkon kolistelua seinään. Ymmärtää siis merkille menon, mutta aina vain valuu oikealle :/ Kun sanoin "koske" menee ja koskee alustaan ja tekee oikein, kun sanon "merkki" juoksee alustan yli/ohi kääntyen ja sijoittuu oikealle hieman sivuun. Kun en anna palkkaa, menee koskemaan alustaa eli siirtyy oikeaan kohtaan. Pönttönä palkkasin tästä muutaman kerran ja nyt staffordshirenpölöterriksi kuvittelee, että se on SE JUTTU. Täytyy nyt jättää koko homma muhimaan ja katsoa miten se isommassa tilassa alkaa toimia. Ja jos se vaan kaikesta huolimatta on aina ja ikuisesti hieman oikealla, niin olkoon sitten, kun erittäin suurella todennäköisyydellä voittajaan asti koskaan päästään/mennään kokeisiin :D

Tällä viikolla ei siis sen kummempia ole tapahtunut eikä suunnitelmissa, kun vaan tervehtyisi ja pääsisi lenkille. Ensi viikolla onkin ohjelmaa sitten senkin edestä, maanantaina fyssarilla käynti, tiistaina tokoa + Ami tulee yökylään, keskiviikkona Amin palautus kotiin ja torstaina käydään rokotuksilla. Plus että emännällä siinä sivussa muutama tentti ja yksi projektipäivä, ei tuu aika pitkäksi :P

by Mimmi on 20 Tam 2012

Tokon paluu ohjelmistoon

Eli JEE, saimme vihdoin vastauksen ja liityimme Päijät-Hämeen kennelkerhon riveihin tokoilemaan :) Olen ihan innosta pinkeänä, vaikka tiedostan, että tässäkin asiassa voi tulla mutka jos toinen matkaan, se kun on se meidän perinteinen stoori joka jutussa :D Mutta tän pienen hetken ainakin intoilen ja iloitsen, että ollaan tassut taas ujutettu tokon pariin, tulevaisuus näyttää minkä verran ja miten pitkästi, mutta ainakin yritetään.

Meikäläinen on edelleen flunssan kourissa, joten en tiedä päästäänkö vielä ensi tiistaina treenimään ekaa kertaa. Kotona on pieniä juttuja tehty sen hetken mitä olen jaksanut:

Keskiviikkona MERKKI ei vaihteeksi meinannut luonnistua halutusti, vaan valui jälleen liiaksi oikealle, ihan kuin edellispäivän hyvät suoritukset ois täysin unohtunut :D KAPULAN kanssa kuitenkin kuuluu isoa raksutusta, mm. muutaman kerran tiputettuaan kapulan keskenkaiken on käskystä nostanut ja pitänyt nätisti, kun heti muistutan "nätisti" ettei ehdi edes alkaa jäystää ja sitten vuolaasti kehuja. ISTU-leikki on kauhean kiva ja pylly tippuu hyvin ja niin nopeasti kuin nyt polvioperoitu possukka voi istua. SEURAAMISESSA perusasentojumppasta tykkää ja pinnistelee saadakseen naksutuksen ja namin. Kaukojen ASENNONVAIHTO jumpassa vaihdot (maahan-istu settiä ja vaihtelevasti mukana "ylös") sujuu ok, kun istun edessä. Tätä kuitenkin renkataan vielä pitkään, jos vaikka jäisi lihas/liikemuistiin, ettei liiku asennonvaihdossa eteenpäin.

Muuta erityisempää ei tälle viikolle kuulukaan, kunhan pääsisi tästä räkätaudista eroon, mur!

by Mimmi on 18 Tam 2012

Hissuttelut jatkuu

Allin tammikuu on jatkunut rauhallisissa merkeissä. Viime viikolla oli tenttisuma ja muita koulutehtäviä, joten kunnon lenkkeilyt on jälleen olleet vähemmällä, kun yksinkertaisesti aika ei kaikkeen riitä muutaman hassun tunnin aikana. Joka päivä pyritään joku rinksu heittämään, mutta liikunnallisesti remmilenkit ovat mitättömiä verrattuna kesän 1-1,5 h vapaana juoksemiseen :( Joten kesän hieno kunto ja lihakset on taas muisto vain näin talven tullen. Ja kaikenlisäksi kaupan päälle emännälle iski jälleen flunssa, jota nyt sitten podetaan.

Allin sohvalle/sänkyyn hyppäämis dilemma on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan, eli on alkanut pikkuhiljaa taas hyppäämään ja nyt on lähestulkoon normaali. Joten odotellaan fyssaria vajaan 2 vk:n päästä, että päästään huoltamaan selkää ja katsellaan jatkoa tuleeko oireilua takaisin. Agiliitelyt saa olla tauolla nyt jonkin aikaa(olleet joulukuun lopulta asti), täytyy katsoa koska tehtäisiin jotain pientä seuraavan kerran, jos jumittelut pysyy poissa.

Kun pahimmat jumitukset hävisi, uskalsin ottaa koti-tokoa nyt muutamana iltana:

- NOUTOKAPULAN kanssa ollaan edistytty hienosti, nyt on saatu liikettä mukaan eli tehdään kantoharjoituksia. Kapulasta on tullut Allille mieleinen tehtävä ja aika hyvin muistaa pitää kapulaa nätisti. Myös luovuttaminen on kehittynyt hallituksi, kun olen tehnyt käsillä häiriötä kapulan päille ja nyt ei enää tiputa heti kun kumarrun ottamaan kapulaa, vaan saan otettua kapulan rauhallisesti. Allihan osaa noudon liikkeenä kauhean kapulan pureskelun kera, mutta nyt homma on alettu kasaamaan alusta uudelleen sillä tuloksella, että kapulan pito harjoituksista on tullut Allin mielestä kivoja, kun aikaisemmin kapulan pelkkä pitäminen oli tympeää puuhaa. Alkaa ymmärtää myös yskän, että herkut saa vain pitämällä _nätisti_ kapulaa. Mutta matka tämän harjoituksen tekemiseen jossain muualla ilman kapulan jäystämistä on vielä armottoman pitkä :D

- MERKILLÄ oli kotona taas joululoma-treenien jälkeen pientä hakua paikan suhteen, ongelmana on myös että kosketusalusta lentää kotona helpommin huitsin vitsiin :D Mutta alustan koskeminen on nyt Allin takaraivossa opittuna(jee!), nimittäin kertaalleen merkkiä suorittaessa alustan lennettyä kauas ihmetteli hetken, että pitäisikö nyt seistä törpöllä vai koskea alustaan ja lopulta meni koskemaan alustaa, koska sehän se vaadittu asia oikeastaan tässä vaiheessa merkillä on :D Eilen otimme uudestaan merkkiä lyhyellä matkalla ja alusta puoliksi maton alla (pysyi paikallaan) ja sijoittuminen merkillä alkaa parantua kerta kerralta, eilinen viimeinen toisto oli aivan _täydellinen_!

- SEURAAMISTA tehtiin ihan perusasento hinkutuksella eli paikalla kääntymistä vasempaan, oikeaan ja täyskäännöstä, ja yhtä ja kahta askelta etenemistä. Ja palkka vain kun oikealla kohdalla. Yritin antaa mahdollisimman vähän korjaavia apuja ja sekin pikkuhiljaa alkaa raksuttaa, että alkaisi itse ymmärtää oikeaa kohtaa ja hakeutumista siihen kerralla oikein. Askeleissa alkaa edistää vielä tosi helposti, mutta ehkä se hinkkaus on avain tähänkin asiaan :D Olisi tietysti ollut helpompaa, jos tämä olisi silloin vuoden iässä hinkattu kunnolla (ja ehkä pari muutakin asiaa...) ;P

Muuta yksittäistä harjoittelua on kertaalleen tehty mm. asennonvaihto-jumppaa ja sitä aletaan nyt pahimman jumituksen hävittyä tekemään enemmän. Lisäksi olen kierrättänyt sohvarahia ympäri ja harjoitellut pysäytystä, jotta se saadaan pelkällä käskyllä toimivaksi ja nopeaksi. Tässä tähdätään siis luoksetulon nopeaan pysäytykseen. Eilen harjoiteltiin myös nopeaa istumista, joka leikin kautta jossain kohtaa siirtyy hypylle luontevasti.

Treenailtavaa siis riittää ja Alli on innoissaan, kuten myös emäntä :D Tavoitteena oli jo ennen joulua olla jäsenenä tokoilemassa seurassa, mutta jäneksi pääseminen on venynyt kun mitään vastauksia ei kuulu posteihin eikä viestiin :O Nähtäväksi jää, päästäänkö vaiko eikö päästä... Ei siinä muuta kuin, että missäs me sitten tokoillaan?!? :O :D

by Mimmi on 09 Tam 2012

Vuoden eka viikko...

...käynnistui hiljaisissa merkeissä. En tiedä onko tämä kaikuja menneisyydestä vai väläyksiä tulevaan: uudenvuoden aaton tokoilun jälkeen Alli ei hypännyt sänkyyn eikä sohvalle. Annoin kolme päivää kipulääkettä, joka auttoi hieman. Loppuviikosta on hyppinyt jonkin verran, mutta välillä himmailee ja ihmettelee sohvalle/sänkyyn hyppäämisen kanssa edelleen. Ei onnu mitään jalkaa ja liikkuu ihan hyvin. Tässä nyt vielä seuraan olisiko kyse ollut vain pahasta lihasjumista vai täytyykö ottaa jälleen puhelua ja suuntaa Kouvolaan. On siis arvonnan paikka vaivaako selkä itsessään vai oireeleko leikattu jalka vai mahdollisesti jopa "terve" takajalka heijastuen selkään (koska ontumaa ei ole)...

Kotona on siis otettu rauhallisesti, tokoakaan ei olla tehty eli suunniteltu asennonvaihtojumppa kaukoihin jne. suunnitelmat on jäissä. Torstaina treffattiin Roxy-staffia ja lähdettiin lenkille metsään. Alli oli lenkin remmissä, ettei juokse ja telo itseään, samalla katselin autaisiko tasainen liikunta selkään (ei juuri huonontanut eikä parantanut). Meitä odottikin mettässä hiihtäjät, sillä lunta olikin viikon aikana kerääntynyt yllättävä määrä. En ollut ottanut otsalamppua mukaan, mutta nou hätä, kuu valaisi meille mukavan tunnin käpsyttelyn pimeässä mettässä. Olipahan aika hienon näköistä kulkea pelkässä kuunvalossa! :) Oli mukava taas nähdä Roxyä, joka on jo 8kk, niin vain pikku pötkylästä on tullut iso jätkä :) Seuraavan kerran nähdäänkin vasta kun Roxy tulee taas käymään täällä suunnalla.

Perjantaina käytiin kahdestaan kävelemässä taas lyhyt lenkki mettässä, annoin Allin olla myös irti, että näkisin miten liikkuu. Ravaili ja laukkasi muutamaan otteeseen ihan ok, ehkä hieman jäykkyyttä havaittavissa. Tämäkään ei vaikuttanut mitenkään hyppy-ongelmaan. Myös lauantain ja sunnuntain aikana järvelässä ja vanhempien luona hyppi kyllä sohvalle, en tiedä sitten unohtaako asian innoissaan vai mitä ihmettä :/ Täytyy nyt katsoa tilannetta, harmillisesti fyssarikäyntiinkin on vielä 3 viikkoa, joka voisi valaista asiaa myös.

Positiivisia kuulumisia on se, että nyt kun talvi vihdoin saapui ja lunta tuli, uskalsin jättää kortisoonin pois ja nyt ollaan reilu viikko menty ilman. Annoshan oli tosi pieni (1/4 tbl joka kolmas pv), mutta silti niin mukava päästä siitä kokonaan eroon. Lisäksi autoilu on sujunut yhä hienosti, tuntuisi että Alli on jopa rennompi kuin syksyllä. Se ei hermostu enää niin helposti eri äänistä (pyyhkijät, kolahdukset tms.) ja kuskillakaan ei ole enää väliä ;D Kuuluisaa "matkahuppua" pidetään edelleen, vaikka muutaman kerran ollut ilman ja mennyt ihan kohtuu hyvin :O Mutta parempi pitää vielä tuttua huppua(=silmät peitossa), ettei tule takapakkia, kunnes pystyy olemaan täysin normaalisti rentona ja rauhassa. Kotonakin on ollut ääni-paranoidismit hyvällä tolalla (=ollut ihan normaali) ja kotiin jääminen on jälleen hieman rennompaa, kun Teemu lähtee viimeisenä ja pääsen livahtamaan heti ulkoilun jälkeen pois. Alli ei enää ahdistu ennen ulkoilua ja ulkonakin keskittyy itseasiaan eikä pelaa aikaa haistelmalla/tuijottelemalla. Tänäänkään makkarin oventakana ei oltu käyty istuskelemassa, josko nämä kerrat lisääntyisi tässäkin asiassa.

Vuosi alkoi siis kiinnostavissa merkeissä, mitä tästä vielä tuleekaan, en viitsi edes stressata enkä jotenkin enää jaksanut edes yllättyä :D Joudutaanko mahdollisesti kuvauttamaan selkä (magneetilla/tietokonetomografialla) vai onko leikattu jalka kipeä vai onko toisesta takajalasta menossa ristiside, siinäpä mielenkiintoisia skenaarioita vuodelle 2012... Se jää nähtäväksi.

by Mimmi on 01 Tam 2012

Uusi vuosi, uudet touhut

Treenien jälkeen eilen suunnattiin järvelään ja siellä oli Reetta ja Matilda-tyttö käymässä perheineen. Alli aloitteli vierailua syömällä luuta Reetan seurana. Loppuilta menikin Matildan kanssa ihmetellen, Alli on niin tykästynyt kohta 3v. Matildaan, että Matilda saa halia ja pussailla Allia mennen tullen :) Osat olivat vaihtuneet nyt niin, että Matilda kulkee Allin perässä :D Alli alkoi olla jo väsynytkin iltaa kohti, mutta silti pitkämielisesti piti seuraa Matildalle. Ihanan kaunis hetki oli taas, kun Alli kellahti kyljelleen ja pyysi Matildaa silittäämään mahaa, ja pikku tyttö silitteli ja sitten pussasi monta kertaa päähän ja kylkeen, eikä Allilla ollut kiire mihinkään :)

Kotiin ajelimme alkuillasta. Menomatkalla Alli oli saanut siedätystä pyyhkijöiden ääneen, kun nelisen kertaa pyyhkijä piti raastavan äänen, vaikka vettä suihkutettiinkin lasiin samalla. Alli nousi istumaan, muttei hermostunut ollenkaan! Kotimatkalla pyyhkijöitä ei tarvittu, mutta mietin mitä tuumaa jos kuuluu paukkuja. Ei reagoinut muutamiin vaimeisiin pamauksiin mitenkään. Autosta poistuessa ja illalla viimeisellä pissalla käynnillä Allin asenne oli lähinnä täpäkkää ärräpäiden laskettelua ja sitten vauhdilla kotiin. Mutta kotona Alli ei pelännyt ollenkaan, eikä tarvinut suihkutella yhtään DAP-suihketta tai laittaa häkkiä kasaan. Välillä vaihtoi vain nukkumapaikkaa, mutta muuten ei yhtään mitään reagointia :O Kertaalleen kävi kiroilemassa olohuoneessa kun joku neropatti pamautti jonkun rätinälaatikon juuri parvekkeiden alla, mutta senkin jälkeen vaan paineli nukkumaan. Eli 2h tokoilua ja 4 h Matildan kanssa hengailua on hyvä resepti ottaa uusivuosi vastaan rentona :D

Taakse jäi siis vuosi 2011, joka oli hyvin raskas ja surullinen helmikuisen kolarin takia, mutta myös iloisia asioita tapahtui. Emäntä opiskelee uutta ammattia ja Allin kanssa on saatu nauttia lenkkeilystä, uimisesta ja harrastelusta. Alli on saanut uusia ystäviä ja serkkupoika Hanssin kanssa on touhuiltu kaikenlaista. Allilta poistettiin kaksi etuhammasta, joka selvästi oli vuoden teema lekurikäyntien saralla. Alli myös rikkoi odotetun lääkärimaksujen etapin vuoden aikana ja nyt vaikka fyssarimaksuja ei laskettaisi mukaan, on Allin lääkärikuluihin mennyt yhteensä 5 numeroinen summa. Että repikää siitä :P Tässä todisteena kuva asianomaisesta ja hänen kuittikansiostaan, josta löytynee myös vakuutuskorvauspaperit:

Alli toivottaa kaikille ystävilleen ja tutuilleen iloista ja mukavaa vuotta 2012!

by Mimmi on 01 Tam 2012

Uudenvuodenaaton tokoilut

Eilen aamusta suunnattiin jälleen mattopohjaiseen halliin tokoilemaan kera Lauran koirineen ja hänen treenikaverinsa Sirkun kanssa. Alli oli jälleen innoissaan, mutta nyt kun paikka ja touhut oli tutut, ei vetänyt ihan yhtä övereille kierroksille kuin viimeksi. Kokeilin myös tapaa kirjata treenit etukäteen ylös ja kyllä vaan helpottaa ja selkeyttää tekemistä, kun tekemiset on mietitty etukäteen :)

Alli aloitti HYPYLLÄ ja löi emännän ällikällä käyden istumaan ensimmäisellä käskyllä (käytin myös käsimerkkiä apuna) :O Neiti oli siis kahden treenin jälkeen hieman pyöritellyt ajatusta AVO-hypystä ja jokin ratas oli liikahtanut eteenpäin :D Tätä pitää nyt vahvistaa tiheästi. Pientä haahuilua oli parilla ekalla hypyltä laskeuduttua ennen istumista, mietin, että ehkä johtui pienestä epävarmuudesta mitä pitää tehdä, koska se katosi kun sai onnistuneet istumiset.

Sitten otettiin SEURAAMISTA ja Alli sai taas tehdä työtä. Ajoittain seuraaminen oli jo ihan kohtuullisen hyvää, mutta vielä on matkaa hienoon seuraamiseen eli oikeassa paikassa oikealla rytmillä tapahtuvaan, saati että sitä tulisi kauemmin kuin metrin kaksi... Koomista on myös vasempaan kääntyessä tapahtuva loikka, kun Allista se nyt vaan on tosi paljon hauskempaa pompata kuin siirtää siististi takapäätä :D No joo, johtuu myös sijainnista eli seuraa liian edessä. Tähän puututtiin kääntymällä joka kerta vasempaan kun alkoi vähääkään edistää.

Seuraavaksi oli vuorossa RUUTU, johon laitettiin namialustan sijaan kosketusalusta, koska haluttiin katsoa mitä tapahtuu. Ja tapahtui sellaista, että Alli juoksi täysillä ruutuun ja kääntyi ympäri oikeassa paikassa ja jäi odottamaan seuraavaan siirtoa (joka olisi ollut käsky "maahan", mutta sitä ei vielä oteta mukaan vaikka ollaan aikaisemmin sitä jo treenattu). Eli ruutukin oli nupissa viikon aikana muhinut ja aivan loistavat toistot saatiin tehtyä.

Ennen pientä paussia tehtiin vielä KAUKOJA. Näissä oli ajatuksena vain katsoa kiinnostaako niiden suoritus pienessä paineessa. Kotona sujuvat kohtalaisen kivasti, jostain syystä kaukot on Allista vähän tympeät ja nyt niihin on saatu hauskuutta mukaan. Olen muuttanut äänensävyn käskyissä "salaperäisiksi/innostaviksi" eli hakenut sillä Allille jännitystä tehtävään. Vaikea kuvailla, mutta on tuottanut tulosta. Alli oli innokas tekemään kaukot, ja asennonvaihdot sujui hyvin, mutta koska nyt on meillä linjana hink-hink niin alamme tehdä ihan alkeistason vaihtoja (3:n toiston setteinä 5 kertaa pv), josko saataisiin tekniikka istumaan/seisomaan nousuun hyväksi, joka auttaisi pieneen siirtymiseen eteenpäin.

Pienen tauon jälkeen tein itsenäisesti vielä MERKKIÄ ja siinäkin oli joku lamppu syttynyt! Käytin tässäkin nyt kosketusalustaa testiksi ja vaikka ei käynyt koskemassa siihen aktiivisesti niin läpyskä ohjasi Allin huomattavasti parempaan kohtaan kuin nami alusta. Aivan loisto merkit, hieman minusta katsoen oikealla mutta selvästi merkin takana.

Vahvistin myös kosketusalustaa eri matkojen päästä, meinasi hieman mennä räiskimiseksi, mutta kun niistä ei tullut palkkaa, alkoi hakea maltillisempaa kosketusta. Lopuksi testasin vielä noutokapulan pitoa, josko olisimme voineet sitäkin harjoitella jo muualla kuin kotona, mutta sen voimme unohtaa vielä joksikin aikaa. Alli ei kykene olemaan pureskelematta kapulaa kun on vähääkään innostunut, eli sitä on nyt vain vahvistettava kotona jatkuvalla syötöllä. Kotona pääsimme jo viikon aikana pieneen kantoharjoitukseen, jossa piti kapulaa nätisti suussa.

Kiitos jälleen Lauralle meidän ohjaamisesta ja neuvoista, on ihan älyttömän ihanaa nähdä miten kivaa Allilla on taas ollut tokonkin parissa :) Ja sitä huomaa, että olemme olleet niin lannistuneita tässä viimeiset kaksi vuotta, että olen jo unohtanut miten mukavaa onkaan oikeastaan treenata ja tehdä koiran kanssa, ja että nyt Alli siihen taas pystyy. Miten kauan ja mihin pisteeseen, sitä en tiedä, mutta päivä ja treeni kerrallaan nautitaan ja iloitaan :)

Tässä lopuksi kuva meidän noutokapulasta, jotta ymmärrätte kapulan pureskeluongelman suuruuden :D Vaihdoin kapulaan teippauksen ja nappasin välissä kuvan. Uutta kapulaa en viitsi ostaa ennenkuin pito onnistuu nätisti, sillä tämä on jo toinen tämän näköinen kapula...