by Mimmi on 28 Hel 2012

Vuosi viime keväästä

Vaikka tänään pyryttää lunta, on kevään ensimmäiset viitteet taas täällä ja malttamaton odotus milloin se todenteolla alkaa. Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen keli, aivan kuin viime vuonna samana päivänä. Vuosi on kulunut kolarista, pitkä raskas vuosi, joka toisaalta tuntuu lyhyeltä ja ollaan jo tässä. Vuosi sitten syttyi kynttilät tien viereen ja kaksi kuukautta sitten jouluna haudoille. Paljon on virrannut ajatuksia, tunteita ja kysymyksiä, paljon on muuttunut, vaikka kaikki on ennallaan.

------------
Allin viikkoon ei kovin kummoisia kuulu, remmilenkkiä ja kotona pällistelyä lähinnä. Sunnuntaina nähtiin Hanssia piiiiiitkästä aikaa ja aina vaan paremmin alkaa kaksikon yhteiselo sujumaan myös vanhempien luona. Ihanainen Hans on ilmottu Lahden näyttelyyn, joten huhtikuuta odotellaan innolla taas.

Eilen tehtiin pieni kotitokotreeni monen päivän tauon jälkeen ja vitsi Alli on kyllä pätevä possukka! KAPULAn kanssa tehtiin ekstemporetesti, kun Alli tuli sattumalta viereeni josta käskytin hakemaan ja Alli hakee kapulan, pitää sitä suussaan nätisti pureskelematta kertaakaan ja tulee viereen! En ollut uskoa silmiäni, joten toistettiin sama vielä kaksi kertaa ja kyllä, neiti noutaa kapulan nätisti pitäen!!! Okei, tästä on vielä pitkä matka kapulan heittoon ja hakuun, puhumattakaan vielä muualla tehtäväksi, mutta silti edistys on huima!

SEURAAMISESSA otin nyt mukaan n.3-4 metrin seuruu pätkän, ettei jäädä liikaa jumittamaan samalle tasolle, koska nyt perusasennot ja käännökset toimii hyvin, sekä 2-4 askeleen siirtymät. Vaikutti hyvältä!

KAUKOISSA otettiin ensin sohvatyynyn päällä vaihdot kuten ennenkin (nyt matka jo 3-4m) ja lopuksi testasin muutaman istumaan nousun ilman tyynyä ja JEE pylly pysyi paikallaan! Eli taidan ottaa kaukoja jatkossa sekalaisesti tyynyllä ja ilman.

PAIKALLAMAKUU tehtiin ihan ensimmäisenä ja pysyy kotona 3 minsaa ok kun olen toisessa huoneessa. Oli kaikenlisäksi rauhallinen eikä läähättänyt, koska ei oltu tehty vielä mitään ennen makuuta ja kierrokset alhaalla.

Löysin myös vahingossa harjoituksen, jolla voidaan käskyllä pysäytystä treenata ilman lelua. Heitin namin kauemmas, jotta sain Allin pois luotani ja kun tuli takaisin, käskytin "paikka" ja neitihän pysähtyi :D Täytyy katsoa pysyykö tällä tavoin pysähdykset tarkkoina, vai alkaako valua kuten ennen. Ja koittaa lelu-treeniä erikseen kunhan päästään agihallille käymään joku päivä. Mutta ainakin tämä harjoitus osoitti, että pelkkä käskykin toimii jo ja käsimerkkiä ei enää tarvi. Eli pysähdyksen intensiivisyys on ainoa mitä vielä pitää hioa.

Nyt vietellään hiihtolomaa ja tänään olisi illalla treenit, mutta saa nähdä laantuuko tuo sakea lumipyry iltaa kohti, sillä meikäläistä ei tuohon keliin saa lähtemään kurvailemaan :D Ei ole myöskään Allille hyväksi meikäläisen ajaa ärtyneenä/jännittyneenä p*skakelissä, koska pilaan pian hienon edistymisen ja Allin jännitys+läähätys palaa pahimmillaan takaisin. Joten skipataan treenit, jos lunta kaadetaan taivaalta tuohon tahtiin illallakin...

by Mimmi on 21 Hel 2012

Mölyapinan vaimennusta ja muuta treeniä

Viikon aikana ei ole puuhailtu sen ihmeempiä, tenttisumaan lukiessa meni useampi päivä nököttäen nenä kiinni kirjoissa. Kotitokoa väännettiin melkein joka päivä ja lauantaina käytiin hiekkakuopilla tarpomassa hangessa.

Tänään suunnattiin taas tokotreeneihin, tämän kertainen tarvikevalikoima kasvoi pienellä suihkepullolla, joka mahtuu mainiosti treeniliivin taskuun. Ensimmäiseksi hallilla päästin Allin kurvailemaan auratulle kentälle, joka ei sinänsä ole paras idea kylmin lihaksin, mutta onneksi tyytyi juoksentelmaan kohtuullisesti ilman revittelyä. Kun virtaa oli hieman purettu, mentiin halliin virittämään häkki pystyyn ja aloitettiin treenit boksissa rauhassa istuskelulla, joka menikin yllättävän hyvin. Kertaalleen suihkautin pullosta vettä naamalle ja asia oli harvinaisen selvä, mölyt pidetään mahassa :D

Tällä kertaa ei aloitettu kapulalla vaan PERUSASENNOILLA. Tänään nämä sujuivat ihan ok 2-4 askelta seuruupätkienkin kanssa, ei ihan ehkä skarpeimmillaan mutta ei hönöillytkään. Väläytti hienon ekstempore-seuraamisen yhdellä "siirtymällä", josta palkkasin myös koska oli niin hyvä :)

Seuraavaksi tehtiin HYPPYÄ, nyt hallille oli ilmestynyt matto hypyn alle laitettavaksi. Pitoa ei kuitenkaan ollut sen paremmin ja Alli liukastui ekalla hypyllä. Onneksi ei moisia säikähdä, joskin meikäläinen aina saa kylmänhien otsalle, mitä nitkahdusta odotellessa... Hyppy sujui jälleen oikein mainiosti, nyt se on liikkeenä valmis, palkkaan kuitenkin vielä istumisen erikseen. Tänään hypyssä ilmeni älämölöä höystettynä hypyn aikaisella haukulla :O Otin useamman takaisin hypyn ja palkkasin vasta kun ei haukahtanut.

Sitten otettiin istu/maahan leikkiä ja taas hetkeksi boksiin rauhoittumaan. Muutama suihkautus auttoi jälleen hissukseen olemiseen. Sen jälkeen ohjelmassa oli PAIKALLAMAKUU. Nyt oli 6 koiraa ja Allin molemmin puolin koira. En ollut edes kovin kaukana, niin neiti nousee ja hipsii hieman eteenpäin, menen palauttamaan. On levoton ja hetken päästä nousee istumaan, käskytän alas. Koska porsasteli, lennosta päätin koittaa edelliskerralla heitettyä ideaa namista tassujen edessä ja kävin asettamassa namin. Tämä auttoi hetkellisesti kun neiti jysähti niskavinossa siihen paikkaan. Ja juuri kun ajattelin, että tämä voisi toimia, hetkenpäästä kylmän viileästi neiti imaisee namin kitusiinsa ja jatkaa makaamista...

En tiedä, mitä ihmettä ton paikallamakuun kanssa tekee, kun Alli kuitenkin sen ns. osaa -> otimme heti perään yksinään lyhyemmän makuun ja ei sitä silloin haittaa kun muut touhuilee omiaan, pysyi ihan ok. Myöhemmin pistin sen makuuseen kun vieressä treenaili n. 5-10 minsaa toinen koira, kävin vain välillä palkkailemassa ja kerran näytin pulloa, kun meinasi alkaa vinkua ja ihan hyvin pysyi. Lopuksi tehtiin vielä uusi paikallamakuu (vain 3 koiraa), jonka pysyi hyvin, mutta oli taas hieman levoton ja piti pientä ääntä. Tässä varmaan tarttisi ihan apulaisen, joka kävisi sitä komentamassa, koska nyt saa minut luokseen pölkkyilemällä. Kotona pysyy nyt 2,5 min niin että olen toisessa huoneessa.

No jos meidän murheenkryyni paikallamakuu ei pelittänyt, niin MERKKI ja RUUTU sitten toimi senkin edestä. Viime viikon pönttöilyt merkin kanssa oli unohtuneet ja neiti vetäisi pitkällä matkalla _kolme_täydellistä_ merkkiä putkeen!!! Viimeisellä aloin pomppia tasajalkaa Allia kehuen, antaen uusille seurakavereilleni ehkä hieman hämmentävän kuvan ittestäni :D Mutta kun ne suoritukset oli niin loistavat, että iloa irtosi :D Ruutu toimi samoi aivan nappiin nyt kun muistin vain olla ihan hiljaa lähetyksen jälkeen, haki kosketusalustalle ja kääntyi seisomaan.

Hyvillä mielin sain olla myös KAPULAN suhteen, jota otimme jossakin välissä ihan lyhyesti muutaman pidon ja kaksi liikkeessä pitoa, näissä haettiin ihan vain samaa onnistumisen iloa kuin kotona aluksi (kotona on jatkettu kapula suussa viereentulon harjoittelua vauhdin kanssa). Otettiin myös perus LUOKSETULOA muutama toisto ja nytpä Alli ei mennytkään suunaukomis hämyyn, kuten viime kerralla :)

Yritimme tehdä myös pysäytysharjoitusta, mutta siitä ei kyllä oikein meinaa tulla mitään :D Pyysin avustajankin heittämään lelua, kun kierrätin koiraa penkin ympäri, mutta betonilattialla harjoitus ei oikein toimi. Tätä täytyisi nyt vaan jaksaa/ehtiä lähteä testailemaan agihallille hiekkapohjalle, missä myös riittää tilaa juoksuttaa isommalla skaalalla.

Verraten viime kertaiseen oli kyllä huomattavasti onnistuneemmat treenit ja erityisesti HILJAISEMMAT :D Muutaman kerran suihkautin pullosta myös boksin ulkopuolella mölyämisestä, ymmärsi senkin aika kivasti, että voi myös odotella vuoroaan jne. hiljaa. Josko tässä olisi lääke älämölyn volyymin pienennykseen, ainakin alku vaikutti lupaavalta. Kierrokset ei kyllä olleet ihan niin kaakossa kuin viimeksi... joten vielä ei ehkä uskalla tuulettaa :D

by Mimmi on 15 Hel 2012

Äherrystä ja häröilyä kerrakseen

Eilen suunnattiin taas hallille tokoa treenimään ja miksi oi miksi aina kun pitää lähteä kurvailemaan on enempi tai vähempi p*ska keli ajaa?!? Minä kun tosta kurvailusta muutenkin niin kauheesti tykkään :P Eli hallille suunnattiin mojovassa päänsäryssä ja säätilasta suivaantuneena (lunta satoi ihan mukavasti ja kiitettävän liukasta jälleen, kevättä odotellessa). Hallille päästyä verenpaine jo hieman laski, mutta Alli pitikin sitten huolen, että väliaikaisesti vain :D

Hallilla oli vain yksi koira sinne mennessä ja ajattelin tehdä kuten viimeksikin, että aloitetaan KAPULAN pidoilla, kun on vähän häiriötä. No eipä siitä juuri ole kerrottavaa, neiti ei suostunut ottamaan kertaakaan itse kapulaa suuhun vaan se piti sinne laittamalla laittaa. Muutama rauhallinen paikallaan pito saatiin tehtyä, mutta muusta ei sitten tullutkaan mitään, liikkeessä tiputti kapulan ennen luovutusta ja kertaalleen lähti siitä sitten hilppasemaan kattelemaan mitä jännää löytyy hallin seinän vierestä. Kattelin touhua monttu auki, kun harvemmin neiti kesken hommien lähtee mihinkään härväämään. Moisesta sai lievää palautetta ja yksi helppo pito, jonka jälkeen kapula kassiin. *huokaus*

PERUSASENTOJUMPPA ja pienet seuruu askellukset puolestaan meni tosi hienosti, että jos jostain voi eiliseltä olla tyytyväinen niin näihin ja HYPPYYN, jota tehtiin sen jälkeen. Hyppy meni aivan oikea oppisesti, toimii kun odotan että ehtii kääntyä ja katsoa, ennenkuin annan käskyn istua. Voisi istua ihan pikkiriikkisen vauhdikkaammin, mutta se on jo tosi niponipoa. Nyt oli myös yksi lauta enemmän kuin viimeksi ja hyppäsi ihan hyvin, nyt ei myöskään tassut luistaneet yhtä paljon kuin viimeksi.

Mutta sitten taas ilmeni alisuorittamista, kun alettiin tehdä MERKKIÄ. Alli oli jotenkin aivan överikierroksilla jo halliin tullessa ja selvästi koko treenien ajan tekemistä vaikeutti kovat kierrokset, joiden takia ei pysty keskittymään mitä on tekemässä. Lähti kyllä merkille hyvin, mutta meni siellä maahan. Toistin muutaman kerran ja aina maahan. Otin sitten ihan läheltä kaksi seisomista ja sitten merkki kassiin ja koira jäähylle. Hakiessani boksia autosta karkasi yksi koira meidän luokse ja siinä sitten Alli antoi sille häätöjä pärinän kera, ennenkuin omistaja pääsi koiransa luo. Onneksi koira tuli moikkaus-mielessä niin ei syntynyt elämää suurempaa rähinää, vaan Alli tyytyi äänitehostetuihin valehyökkäyksiin(inhoaa jos joku tulee tällä tavalla iholle).

Takaisin hallissa boksi pystyyn ja Alli sinne tasaamaan kierroksia. Yksi mikä alkoi korpeamaan myös on jatkuva MÖLY. Alli inisee, äheltää, ährää, vinkuu, ölisee, mölisee ja pitää kaikkia mahdollisia ääniä mitä nyt staffin äänimaailma sisältää (ja niitä on PALJON). Okei, se on ennenkin pitänyt ääntä, mutta nyt menee överiksi. Mölyapina vaihde on tullut jäädäkseen agilitystä, mutta tokoillessa sitä ei kaivata sitäkään vähää kuin agikentällä. Joten boksistakin raikasi kaikenlainen itku-vingutus hela tiden. *huokaus*

Time outin jälkeen otettiin uudelleen perusasentoja ja merkkiä, ja nyt merkki toimi taas kuten pitääkin. Yksi aivan täydellinen ja muutama niponipo hiukan oikealla (muttei niin paljon kuin aikaisemmin). Sitten tehtiin vissiin jotain tai yritettiin, mutta edelleen ääniskaalaa riitti ja koira oli tajuton hyrrä, joten eikun pihalle ja koira juoksemaan kenttää ympäri muutama kierros.

Tämä auttoi vähän ja Alli skarppasi. Tehtiin perus LUOKSETULOA ilman pysäytystä ja toisella toistolla hämäsinkin vain suuta aukomalla ja Allihan meni hämyyn heti ja tuli luokse. Palautin paikalleen ja tein uudelleen, niin malttoikin sitten katsoa/kuunnella tarkkaan koska käsky tulee oikeasti. Sitten tehtiin ISTU LEIKKIÄ ja sekoitin mukaan maahan menoa, ja sepäs olikin kivaa, kun piti tarkkaan kuunnella mitä tulee. Täytynee kai lyhentää maahan-käsky pelkäksi "maa", koska sillä toimi huomattavasti paremmin. Sitten otettiin hupihommia välissä, eli jalkojen alta pujottelua kävellessä ja "kasia" jalkojen ympärillä. Sitten PYSÄYTYS LEIKILLÄ muutamat toistot, joissa osan lelu oli näkyvillä, osassa pidin selän takana, ihan ok, joskin olen vähän ulapalla edelleen tämän kanssa :D

Pienen hengähdystauon jälkeen otettiin vielä PAIKALLAMAKUU x2 ja ekalla neiti nousi ja hiippasi muutaman askeleen, kävin palauttamassa ja loppuajan ok. Toisella kerralla nousi istumaan, mutta kävi takaisin kun käskytin kaukaa. Matka oli pidempi kuin viimeksi.

Nyt kirjoittaessa tuntuu, että aika paljon kuitenkin Alli teki hyvinkin, vaikka kokonaisvaikutelma jäi ihan surkeaksi sähläämikseksi. Kaikkea tekemistä ja olemista säestää todella tuo ääniskaala ja muutenkin koko koira oli kuin ravistettu limupullo, koko ajan sinkoamassa johonkin vaikka oli _käskyn_alla_, mutta kun tuntui että käskykin unohtui 5 sekunnin välein. Kierrokset nousee kattoon jo halliin astumisesta, uskomatonta että voi intoa oikeasti olla LIIKAA. Tätä pitää nyt funtsia, miten yrittäisin puuttua tuohon möykkäämiseen ja saada kierrokset semmoiselle tasolle, että pystyy toimimaan. Kun silloin kun tekee, tekee tosi hienosti :O Osansa asialla oli ehkä, että maanantaina ei ehditty tekemään _mitään_ ja eilen sitten suoraan hallille, kun ei ehdi ennen treenejä heittää lenkkiä tms. energian purkua.

Syvä, syvempi, huokaus :D

by Mimmi on 12 Hel 2012

Lisää lenkkiä ja kotitokoa

Kovat pakkaset tekivät paluun ja viikolla ei taas tarvinut lenkkejä paljon ajatella. Eilen ja tänään onneksi on ollut lauhempaa ja molempina päivinä lähdettiin mettään rymyämään. Suunnattiin viime talvena löytämällemme hiekkakuopalle ja siellä Alli viiletti kävelytarkoitukseen aurattuja väyliä pitkin. Alli paineli kuin vinttikoira konsanaan kuluneiden viikkojen edestä ja takaisinpäin tullessa poikettiin vielä tyhjään koirapuistoon(kyllä, luitte ihan oikein, meillä on koirapuisto _mettän_ laitamilla :D), jossa Alli otti vielä muutamat rallit edestakaisin. Voinette arvata, että tänään on ollut loppupäivän hyvin rauhallista hangessa pinkomisen jälkeen :D

Kotitokoa on taas hinksutettu muutamana iltana ja tässä havaintoja tältä erää:

KAPULAn kanssa nätisti pitämistä täytyy vielä muistutella, mutta pysyessään rauhallisena ja vierellä seuruuttaessa pitää jo tosi kivasti. Päänvaivaa on aiheuttanut viereentulon vaikeus kapula suussa, pienen staffordshirenärrierin herneenpuoliskot ei kykene a) pitämään kapulaa purematta ja b) siirtämään samanaikaisesti takapuolta reilu 90 astetta. Ja kun neiti ärrieri ei hokaa mitä siltä odotan (kun en hyväksy puolittaista kenotusta mun edessä :D), niin kierrokset nousee ja kapulaa aletaan mulputtaa suussa taas niin vietävästi! Mutta tässä piileekin tokon hauskuus, keksiä näitä ratkaisuja siihen, miten saa ledin loistamaan niissä herneenpuoliskoissa :D Ja mä keksin! Kapula suuhun, Allin eteen vähän matkan päähän ja pyydän tulemaan luokse samalla peruuttaen itsekin ja avot,neiti kipittää ja pylly heilahtaa siihen mihin pitääkin ilman kapulan halkomista :O Eli ilman vauhtia/liikettä ei koordinaatio pelaa, mutta liikkeen kanssa tulee luontevasti. Eli tällä tapaa aletaan nyt viereentuloa harjoitella lisää.

SEURAAMISESTA olen ihan fiiliksissä,koska perusasentojumpan tulokset alkaa näkyä:tarjoaa aivan loistavia viereentuloja oikeaan kohtaan niin seuraamisharjoituksessa kuin muidenkin liikkeiden yhteydessä. Olen myös uskaltanut pidentää seuraamista kahdesta askeleesta neljään, koska pysähtymisetkin alkaa olemaan tarkkoja ja korjaa pätevästi useimmiten itse jos livahtaa liian pitkälle(=vanhaan paikkaan), kun palkkaa ei tulekaan. Tällä setillä taotaan eteenpäin, yksittäisiä vaihtoja ja 2-4 askelta. Seuraamisessa on selvästi helpottanut se, että aloitan oikealla jalalla ja pysähdyksessä vasen on se pysäyttävä jalka. Näyttäisi olevan molemmille selkeämpää näin.

KAUKOJA on tehty sohvatyynyn päällä ja pylly pysyy hienosti paikallaan. Käyn palkkaamassa aina ensimmäisen istumaan nousun, jotta se vahvistuu ja olisi aina skarppina heti ekalla vaihdolla. Tässä pikkuhiljaa kasvatan matkaa, 2-3 metrin kohdilla toimii ok, mutta kauempaa testi osoitti, että vielä tulee vanhasta muistista pieni takamuksen siirto istumaan noustessa. Positiivista kuitenkin, että siirtyminen oli huomattavasti aikaisempaa maltillisempi (koska muuten tippuu tyynyltä :D).

LUOKSETULON PYSÄYTYSTÄ on koitettu kotona viilata pysäytysleikillä, mutta en saa toteutettua sitä oikein sillälailla kuin pitäisi. Tarkoitus on saada pysähtymään pelkällä käskyllä, mutta koska lelu lentää minulta, tuntuu lukevan lelua heittävää kättä. Pysähtyy kyllä käskylläkin, mutta vähän turhan hitaasti, lelukäden kanssa nopeasti. Tässä tarttisi melkein olla apuri viskomassa lelua, että en pysäytä omalla liikkeellä, vaan oppisi kuuntelemaan käskyn vielä paremmin. Tai sitten olen vain vielä hätäinen ja murehdin turhaan käden/liikkeen häivytystä pois?

PAIKALLAMAKUUSSA testasin kotonakin häiriön tekemistä ja hyvää malttiharjoitusta tuntuu olevan. Vaikeinta on pysyä itse sopivalla ärsyketasolla, Alli pysyy paikallaan yllättävän hyvin, mutta tietyn pisteen ylitystä ei voi vielä vastustaa, joten ei vielä liian vaikeita yritetä. Paikallamakuuta piilossa on tehty nyt niin, että menen toiseen huoneeseen, ekalla testillä pysyi minuutin hyvin, seuraavalla kerralla pidin 1,5 minuuttia, joka myös ok, tästä venytetään pikkuhiljaa sinne 3 minuuttiin. Tämä on vanhastaan tuttu harjoitus(max. 2 minuutin ajalla), mutta aletaan tätäkin jankuttaa kotona kaaliin, jotta sitä voidaan jossain kohtaa alkaa työstämään myös muualla.

by Mimmi on 07 Hel 2012

L-E-N-K-K-I ja tokotreeneissä

Viikonloppu meni päälle -20 asteen pakkasia ihmetellessä, joten Alli ei kovin kummoisia touhuillut. Emäntä pisti niveliä liikkeelle lauantaina sählyn merkeissä ja sunnuntaina käytiin äitin kanssa katsomassa Apassionata. Vaikka heppainnostus on jo aikaa sitten meikäläisen kohdalta hävinnyt, oli show mukavaa katseltavaa ja sentään jotain askel-systeemejä osasin bongata vanhasta muistista :D Oli hauska ja hyvä reissu :)

Eilen pakkanen oli lauhtunut -4 asteeseen ja päästiin Allin kanssa ekaa kertaa 3 viikkoon LENKILLE. Oli mitä mainioin lenkkikeli, suorastaan lämmintä kovien pakkasten jälkeen ja Alli nautiskeli kävelystä (sen mitä remmilenkistä nyt ylipäätään voi irti saada). Käväistiin läheisessä puistikossa ja päästin Allin juoksemaan hankeen, mutta neitipä päätti kaahailla pitkin polkuja ja tuppasi hieman korvat olemaan huonolla kuulolla. Ketään ei ollut kuitenkaan liikkeellä joten annoin päästellä hieman höyryjä ja Alli juoksikin polkua edestakaisin korvat tanassa. Kotiin päästyämme Alli sai vielä kotonakin juoksuhepulin, jollaista ei hetkeen aikaan ollakaan nähty sisällä. Kauheaa rallia mentiin siis edestakaisin "kiitorataa" olkkari-makkari väliä ja näki miten pakkautuneet energiat pääsi purkautumaan. Loppuillan sohvalla makoili oikein tyytyväinen otus.

Tänään otimme uusiksi lähdön tokoilemaan ja hallilta löytyi ihan oikeat ihmiset tällä kertaa. Kerkesimme olemaan hetken aikaa kahdestaan hallilla (ovet avannut lähti käväisemään jossain) ja käytin tilaisuuden heti hyväkseni ja aloitimme kapulan pidoilla. Tässä illan setti:

KAPULAn pidot onnistui hyvin hallilla, vaikka oli hieman kiihtynytkin innostuksesta, malttoi silti pitää kapulaa nätisti. Aluksi tehtiin kaksi lyhyttä pitoa, sitten yksi pitempi ja lopuksi liikkeessä kantamista muutama.

SEURAAMISTA hinkattiin samaa perusasento-settiä kuin kotonakin ja hienosti haki oikean paikan. Välillä tarjosi vinoa ja liian edessä olevaa, mutta ymmärsi yskän. Selvästi myös häiriö vaikutti, jota alkoi tässä vaiheessa tulla hallille muiden koirakoiden tullessa paikalle. Kun kaikki koirat oli hetken olleet hallissa, keskittyi taas paremmin omaankin tekemiseen ja loppupuolella uusi lyhyt setti sujui ihan ok.

HYPPYÄ päästiin tekemään ekaa kertaa joululoman jälkeen ja nyt alkaa istuminen löytyä, kunhan maltan odottaa että kääntyy ja katsoo minuun eli on kuulolla. Istu-leikki on siis auttanut, kunhan saadaan istahtaminen vielä nopeammaksi itse hyppy-liikkeessäkin.

KAUKOISSA saatiin yksi hyvä ylösnousu, mutta jo seuraavalla pylly siirtyi vähän istumaan nousussa, joten koti-treeni jatkuu ahkerana tyynyllä (millä tekee hyvin). Emme tehneet näitä testiä enempää.

MERKKI sujui hallilla taas mainiosti, eikä valunut yhtä pitkälle oikealle kuin kotona. Johtuneeko siis sisätilasta jotenkin, ettei kotona meinaa oikeaa paikkaa löytyä, en tiedä.

Tehtiin myös muutama RUUTUUN lähetys ja Allipa päätti muuttaa vanhasta muistista paikalle seisomaan jäämisen makuulle menoon. Eli meni ruutuun ihan oikeaan paikkaan, kääntyi ympäri ja meni maate (tosi vikkelästi). Nyt kun kirjoitan tätä, mieleen pulpahtaa Lauran ohje, että pitikin vissiin olla sanomatta mitään käskyä ruudussa (=etsii paikan itse) :D Eli siitä johtuen varmaan nyt menikin maahan, kun aukaisin suuni :D Toisaalta haittaakohan tuo, kun maahan siellä on tarkoituskin mennä (minkä Alli tietää vanhasta treenimuistista). Koitetaan ensikerralla ilman käskyä :) Joka tapauksessa oikein pätevästi ruutu löytyi ja sinne mentiin pitempikin matka epäröimättä, hyvä hyvä :)

Lopuksi tehtiin PAIKALLAMAKUU, joka meillä lähtee ihan alkeista ja hion tässä suunnitelmaa miten alkaisin AVOn paikallamakuuta rakentaa. Ekan makuu-pätkän piti pientä kitinää, jäin aika lähelle (n.5-7 m) ja kävin palkkaamassa muutaman kerran, kun oli hiljaa. Otettiin hetken päästä uusi makuu ja nyt yksi teki häiriötä leikkien pallolla, heitellen sitä hihkuen ja pomppien. Alli oli tosi skarppina ja hiljaa, naamasta näki, että se kovasti kelasi mistä tässä oli kyse :D Mutta hienosti pysyi, kävin muutaman kerran palkkaamassa varsinkin kun siirsi katseen pallosta minuun eli ns. ylitti mielitekonsa reagoida leluun. Näitä siis lisää ja rutiinia taas paikallamakuun suorittamiseen, josko siitä sitten avustajien kanssa saataisiin AVOn piilossa oloa treenattua.

Olipahan huippukivaa käydä lämpimässä hallissa treenimässä, ainut harminpaikka on liukas betonilattia, mutta sille ei mahda mitään. Saa nähdä tuleeko nyt jumia, kuten jouluna liukkaasta tekonurmipohjasta. Nyt Allilla tassutkin olivat erityisen liukkaat ilmeisesti hunajavahan käytöstä, tokoiluun tarvittaisiin kai anturoihin jotain pitävämpää tassuainetta, mitähän se mahtaisi olla...

by Mimmi on 03 Hel 2012

Pakkasta pidellen

Niinhän siinä sitten kävi, että kun kouluun puolikuntoisena raahautui, ei flunssa ottanut poistuakseen. Joten viime viikko meni ke-su akselilla lepäillessä flunssaa pois. Ja mun kannattaisi kai alkaa veikkaamaan tai lottoamaan, koska arvasin, että kun flunssa loppuu niin kovat pakkaset alkaa ja niihän siinä kävi. Viimeiset kolme talvea toistunut ihan sama setti *huokaus*

Eli tällä viikolla onkin sitten pidetty pakkasta, jota on joka päivä riittänyt -15/-20 välillä ja Alli ei edes halua lähteä ulos, kun pitää laittaa tossut ja on niin kylmää. Lenkille ei ole siis edelleenkään asiaa, joten se siitä liikunnan ilosta taas tämän talven osalta. No, pari kuukautta ja sitten on kevät...

Maanantaina suunnattiin fyssarille jälleen bussi+juna yhdistelmällä ja pois tultiin autolla. Nyt vaikuttaisi Alli päässeen jännityksistään kaikissa näissä kulkupeleissä, vielä ei ihan yhtä rento ole kuin ennen äänipelkojen pahentumista, mutta verrattuna aikaisempaan edistys on tosi hyvä. Fyssarilla todettiin se mikä oli jo tiedossa, että selkä on ollut tosi jumissa. Eli takaosa oli ihan jäkissä keskiselkään asti, mutta saatiin kuitenkin avattua ja Alli nautiskeli käsittelystä rentona makoillen. Seuraavan kerran mennään maaliskuun lopulla.

Tiistaina illalla pakattiin treenireppu ja suunnattiin tokoilemaan, joskin jo parkkipaikalla totesin, että onpas erikoisen paljon autoja. Ja hallissa olikin sitten muuta äksöniä, mistä minä en tiennyt mitään. Muutimme sitten suunnitelmaa ja suunnattiin suoraan hakemaan Amia yökylään. Ami lähtikin meidän matkaan innokkaana tietämättä seuraavan päivän koitoksesta :) Vanhat kaverukset viettivät iltaa rauhallisissa merkeissä, Alli olisi halunnut kyllä kovasti leikkiä, mutta Amia ei ole moinen ährääminen enää hetkeen aikaan inspiroinut, joten Alli luovutti aika helpolla ja leikki sitten leluillaan itsekseen :D

Yö meni hyvin ja aamulla aikaiseen Alli jäi kotiin ja suuntasin Amin kanssa _kouluun_. Ja sekös jos mikä oli hauskaa, Ami hengasi aamutunneilla katsellen meidän hoitotyön harjoituksia ja sai valtavan määrän rapsutuksia. Ihailijoita riitti myös tunnin päätyttyä odotellessamme starttia vanhusten palvelutalolle. Ami oli koululla kuin kotonaan, ihan kuin olisi ihan normaalia olla siellä :D

Palvelutalolle päästyämme alkoi Amin "projekti" eli menimme ilostuttamaan eriasteisesti dementoituneita vanhuksia ja Amihan on tähän hommaan kuin luotu! Ami toi kovasti hyvää mieltä ja silittelijöitä riitti, ja Ami itsekin viihtyi hyvin vaikka iltapäivästä alkoi jo väsymyskin vähän painaa. Kiitosten saattelemana lähdettiin kotia kohti. Iltasella palautin väsähtäneen setä-koiran kotiin ja päivästä riitti paljon kerrottavaa Amin emännälle :) Kiitos kovasti Lauralle, että sain Amia lainata kouluprojektiin, meillä oli kivaa ja Ami on ihan huippis kiltti ja fiksu :)

Tuossa mietinkin yksi päivä, että Allilla on kyllä fiksuja ja komeita kavereita -> sunnuntaina sain viestin, että Sanna&Koda olivat saaneet tripla nollan agikisoista ja näin ollen kesän SM-kisoja varten on tarvittavat tulokset kasassa! Ilmeisesti Jyväskylän reissu tulossa kesäkuussa *vink vink Sannalle* :D Ja lisäksi Koda on MVA ja voittanut hollannin rotuerkkarin ja vaikka mitä :) Ami on TVA ja "pikkuveikka" Ässä-kelpiellä tuskin kauaa enää menee samaan saavutukseen. Hiisi briardilla hieno rotuerkkarin voitto ja hieno luonnetestitulos (vai oliko MH-kuvaus, nyt pätkii). Ja serkkupoika Hans on saanut ekan SERTin. Joten varsin komeaa ja pätevää sakkia on Allin kamut :D Unohtamatta pussattavan ihania suuria persoonia, jotka ei ole ns. virallisten harrastusten parissa touhuilleet kuten Jalo, Reetta ja Roxy. Joten ei voi kuin Alli ihastella ystäviään ja iloita mukavista uutisista :)

Eilen käytiin sitten vielä lekurissa (niin, se on se Allin "talentti", lekurissa käynti :D) hakemassa rokotukset ja samalla taas cartrophen-pistos. Mukaan lähti myös canofitea pyllyä varten, kun hännän tyvi on taas vaihteeksi ärtynyt. Anaalirauhaset ei olleet juuri tukossa, joten tiedä sitten miksi ihmeessä hanuria hinkataan lattiaan... Lisäksi ostin uudet tossut, öljyä ja hunajapohjaisen tassuvahan, kun anturat on halkeilleet pakkasesta.

Muuta kummempaa ohjelmaa ei ole Allilla ollut tällä viikolla, tokoilla ei olla ehditty kotona ollenkaan, josko tänään korjaisi tämän puutteen. Viikonlopuksi on luvattu edelleen kovaa pakkasta, joten lenkeistä on turha unelmoida. Sunnuntaina suunnataan äitin kanssa (jos junat kulkee...) helsinkiin töllöttämään Apassionataa eli heppa-showta, jee!