Rotua valitessa yhtenä kriteerinä halusin harrastuskoiran jossa on kapasiteettia ja virtaa erilaisiin juttuihin, pääasiassa suunnitelmissa oli kuitenkin agility, jos se vain osoittautuisi soveltuvaksi lajiksi meille. Harrastuksiin on lähdetty ajatuksella, että katsotaan mihin rahkeet riittää ja kummempia tavoitteita ei ole asetettu. Salaisena haaveena oli saada ainakin TK2 koulutustunnus tokosta sekä nousta agilityssä kolmosluokkaan kisaamaan, mutta sairastelujen takia nämä jäivätkin lopulta haaveiksi.
Allin kanssa on mukavaa treenata niin tokoa kuin agilityäkin, koska se pysyy kontaktissa hyvin eikä välitä muista koirista. Eli silloin kun ollaan ”hommissa” niin keskitytään tekemiseen täysillä. Allin motivointi on hyvin kiitollista sillä palkkaantuu niin nameilla kuin leluilla, ja niiden avulla on saanut hyvin haettua erilaisia ”palkan tasoja” harjoituksesta riippuen. Leluhullun ja vilkkaan ikiliikkujan kanssa on myös pitänyt luoda pelisäännöt leikkimiseen, eli vaikka lelun kanssa riehutaan, niin ottaessani lelun takaisin tasataan samantien kierrokset alemmas ja jatketaan hommia. Juoksurinki lelun kanssa sallitaan ja sitten lelu palautetaan minulle, yllättäen juoksukierroksesta onkin syntynyt yksi tärkeä osa palkkaa. Sääntöjen luomisella superpallo-Alli pysyy aisoissa ja treenaaminen jaksottuu erilaisiin viretiloihin.
Allilla on korkea motivaatio työskentelyyn, intoa riittää ja se kestää toistoja erittäin hyvin. Joskus intoa on muille jakaa ja kierrokset menevät yli, jolloin pitää ottaa pientä aikalisää ennen kuin harjoitusta on mielekästä jatkaa. Myös malttamattomuus on välillä energisen koiran kanssa mielenkiintoinen mauste koulutuksessa :D Työtä ja tekemistä on vaatinut paljon, jotta nykyinen hallinta ja tottelevaisuus on saavutettu, mutta tehty työ on kannattanut. Tottelevaisuus puolen pohjatyön ansiosta mm. agilityn aloittaminen oli mahdollista, koska kuten arvelinkin, siellä kierrokset ovat sellaisissa sfääreissä, että ilman kunnollista hallintaa siitä tulisi täyttä kaaosta betoniporsaan tapaan.
Allin päälajina ennen polvileikkausta oli agility ja tokoilu jäi vähemmälle. Nyt osa-aikaeläkeläisenä harrastellaan agilityä kevyesti omaksi iloksi ja tokoillaan satunnaisesti. Näyttelyissä käytiin harvakseltaan nuorempana. Luonnetestiin en Allia vienyt äänipelkonsa takia, vaikka en ole varma olisiko pelännyt ammuntaa, koska äänipelko suuntautuu lähinnä kumeisiin ääniin. BH-kokeeseenkin oli aikaisemmin kiinnostusta treenata ja osallistua, mutta sen olemme haudanneet myös äänipelon takia, koska kaupunkiosuudella mahdolliset skeittaajat/rullaluistelijat aiheuttaa rähinää, koska ahdistuu äänestä.
Eksotiikkaa laji valikoimaan kokeiltiin myös kerran omaksi iloksi verijäljellä ja kaksi kulmainen, neliön mallinen, reilusti vajaa 100m matka sujui Allilta yllättävän hyvin, tarkasti ja vauhdilla. Mutta ei sitä ihan mettäkoiraksi viitsitä ryhtyä, sillä jäljen päästä löytyvä jäinen peuran sorkka ei Allia viehättänyt lainkaan, nakkia sen olla pitää! Ehkä tässä vielä osa-aikaeläkeiläisenä tulee kokeiltua jotain muutakin erilaista harrastetta, eihän sitä koskaan tiedä :D
Koulutukset/luennot:
Seppo Savikon esteopetus-koulutus, kuunteluoppilas 11.12.2011
Helena Tiaisen agility-koulutus, 8.10.2011
Vappu Alatalon motivaatio-koulutus, kuunteluoppilas 12.6.2011
Ulla Kaukosen hyppytekniikka-koulutus, kuunteluoppilas 9.10.+13.11.2010
Juha Oreniuksen koulutusohjaajien lisäkoulutus 30.5.2010
Nina Mannerin agility-koulutus, kuunteluoppilas 21.3.2010
Christa Enqvistin harrastuskoiran koulutus-luento 9.2.2010
Marko Mäkelän agility-koulutus (ilman koiraa) 17.5.2009
Maria Aaltosen agility-koulutus 16.5.2009
Anna Oreniuksen agility-koulutus 21.11.2008
Janita Leinosen agility-luento 26.10.2007
Näyttelyesittämisen preppaus-kurssi, kouluttajat Molly Nyman ja Vesa Lehtonen 1.12.2007