Se siitä toivosta sitten tassujen suhteen. Kun iho ei kestä niin se ei kestä ja piste. Lauantaina Alli oli ilman tossuja ulkona _rauhallisesti_kävellen_ yhteensä maksimissaan 10 minuuttia ja seurauksena takajalassa (joka ei ole ollut aijemmin rikki!) anturanreuna aukesi ja punoittaa yhä. Jo parantuneen oloiset anturanreunat pysyivät kohtalaisessa kunnossa, mutta nyt iho hiertyy ja punoittaa ylempää varpaanväleistä.
En tiedä enää itkisinkö vai nauraisinko, niin masentavalta tämä tassu-taisto alkaa tuntua. Huomiseksi varasin ajan lääkäriin ja lekuri saa katsoa ja arvioida tilannetta mikä tässä mättää, miksei iho palaudu normaaliksi. Samalla tiedustelen allergiatesti-asiaa, josko se nyt olisi sitten tehtävä. Eliminaatio-dieettiä ei vieläkään ole päästy aloittamaan, kun poron lihaa ei näy eikä kuulu myyntiin, ja kaupasta sitä ei ole järkevää mennä hakemaan erittäin suolaisilla hinnoilla :O
Ahdistavaa nähdä kuinka Alli kaipaa tekemistä ja liikuntaa, mutta juurikaan mitään ei voida tehdä, ainoastaan pelata sisällä leluilla ja vähän puuhailla jotain aivojumpan tynkää, mutta alkaa ässät hihasta loppua näin kahden kuukauden totaalisen sisä-möllöilyn jälkeen. Tossujen kanssa lenkkeily puolestaan ei tee hyvää selälle, joten senkin tuoma ilo on vähän kaksiteräinen miekka. Kun siinä kuitenkin käytännössä kävelee hieman väärällä liikeradalla pitkiä pätkiä, niin lihasjumiahan siitä tulee.
Alkaisi siis pikkuhiljaa riittää tätä tassu-episodia, mutta minkä teet, se on vain odotettava odotuksen jälkeen, josko ehkä joku päivä vaivasta päästään. Jotta se meidän säkällä voi jälleen iskeä kevään kurakeleillä... En ole pessimisti mutta kuitenkin ;D