Alli tuli meille lokakuussa 2004 ja huumoria herätti heti ensimmäisenä jo se, että toivoin salaa, että tuleva staffini olisi joko musta tai raidallinen, ja kuinkas sitten kävikään: sain mustan raidallisen staffin :D Pentuaika oli ihanan kamalaa tai kamalan ihanaa riippuen miten päin ajattelee, muistan olleeni ensimmäiset kaksi viikkoa aivan poikki pelkästä jännityksestä miten pennun kasvatus sujuu :D Onneksi hyvin pian selvisi, että sain juuri mitä toivoinkin, eli koiran jonka kanssa huumori ja haasteet ovat samassa lauseessa, koiran jossa on virtaa kuin pienessä kylässä ja jonka sydän on täyttä kultaa.
Kaikkinensa Alli on loistava persoona ja yhä edelleen tuntemattomat luulevat sitä pennuksi tai nuoreksi koiraksi :D Allin energisyys ja avoimuus tekee siitä ihastuttavan ihmisten ystävän, ja Alli piristääkin usein ihmisten päivää antamalla huomiotaan heille kuin parhaalle ystävälleen.
Alli on aina iloinen ja hyväntuulinen häslääjä. Alli rakastaa juoksemista, leluja (niiden rikkomista toim.huom.) ja ruokaa, mutta kaikista intohimoisinta sydämen paloa aiheuttaa agility. Uimisestakin on tullut kesä kesältä suurempi innostuksen lähde, Alligaattori polskuttaa vimmatusti kierroksen toisensa perään. Muista elämän ihanuuksista Alli arvostaa aamulla pitkään nukkumista ja sohvalla köllöttelyä, mutta on aina valmis touhuamaan mitä vain. Päivän tärkeitä hetkiä on leluilla puuhastelu sekä luun syönti, joka on iltaruuan jälkeinen rentoutushetki ennen nukkumaan menoa.
Staffi on rotuna tullut sydämeeni jäädäkseen; siinä on kaikki mitä koiralta haluan, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Rotumääritelmän kohta ”Rohkea, peloton ja ehdottoman luotettava” tekee minuun joka kerta vaikutuksen, siinä tiivistyy tämän rodun hienoimmat piirteet, jotka toivottavasti eivät koskaan tule muuttumaan.