Rotua valitessa yhtenä kriteerinä halusin harrastuskoiran jossa on kapasiteettia ja virtaa erilaisiin juttuihin, pääasiassa ajatuksena oli kuitenkin agility, jos se vain osoittautuisi soveltuvaksi lajiksi meille. Harrastuksiin on lähdetty ajatuksella, että katsotaan mihin rahkeet riittää ja kummempia tavoitteita ei ole asetettu. Salaisena haaveena on ollut saada ainakin TK2 koulutustunnus tokosta sekä nousta agilityssä kolmosluokkaan kisaamaan, mutta aika näyttää jäävätkö ne haaveiksi :D
Allin kanssa on mukavaa treenata niin tokoa kuin agilityäkin, koska pysyy kontaktissa hyvin eikä välitä muista koirista, eli silloin kun ollaan ”hommissa” niin keskitytään tekemiseen täysillä. Allin motivointi on todella kiitollista sillä palkkaantuu niin nameilla kuin leluilla, ja niiden avulla saa hyvin haettua erilaisia ”palkan tasoja” harjoituksesta riippuen. Leluhullun ja vilkkaan ikiliikkuja koiran kanssa on myös pitänyt luoda pelisäännöt leikkimiseen, eli vaikka lelun kanssa riehutaan, niin ottaessani lelun itselleni tasataan saman tien riehunta kierrokset ja jatketaan hommia. Juoksukierros lelun kanssa sallitaan ja sitten lelu palautetaan minulle. Näin superpallo-Alli pysyy aisoissa ja treenaaminen jaksottuu erilaisiin viretiloihin.
Allilla on hyvin korkea motivaatio työskentelyyn, intoa riittää ja kestää toistoja erittäin hyvin. Joskus intoa on muille jakaa kauhan kanssa ja kierrokset menevät yli, jolloin pitää ottaa pientä aikalisää, ennen kuin harjoitusta on mielekästä jatkaa. Myös malttamattomuus on välillä energisen koiran kanssa mielenkiintoinen mauste koulutuksessa :D Työtä ja tekemistä on vaatinut paljon, jotta nykyinen hallinta ja tottelevaisuus on saavutettu, mutta tehty työ on kannattanut. Tottelevaisuus puolen pohjatyön ansiosta mm. agilityn aloittaminen oli mahdollista, koska kuten arvelinkin, siellä kierrokset ovat sellaisissa sfääreissä, että ilman kunnollista hallintaa siitä tulisi täyttä kaaosta betoniporsaan tapaan.
Allin päälajina on siis tällä hetkellä agility ja tokoilu on nyt jäänyt vähemmälle. Näyttelyissä käydään harvakseltaan. Luonnetestiin en ole Allia vienyt äänipelkonsa takia, vaikka en ole varma pelkäisikö se ammuntaa, koska äänipelko suuntautuu vain kumeisiin ääniin. BH-kokeeseenkin oli aijemmin kiinnostusta treenata ja osallistua, mutta sen olemme haudanneet myös äänipelon takia, koska kaupunkiosuudella mahdolliset skeittaajat/rullaluistelijat saavat aikaan rähinä-reaktion. Eksotiikkaa laji valikoimaan kokeiltiin myös kerran omaksi iloksi verijäljellä ja kaksi kulmainen, neliön mallinen, reilusti vajaa 100m matka sujui Allilta yllättävän hyvin, tarkasti ja vauhdilla. Mutta ei sitä ihan mettäkoiraksi viitsitä ryhtyä, sillä jäljen päästä löytyvä jäinen peuran sorkka ei Allia viehättänyt lainkaan, nakkia sen olla pitää!
