28.7. Keskiviikko
Eilen käytiin Kouvolassa ja lekuri oli tyytyväinen paranemisen kulkuun. Kävely näytti hyvältä ja esiintyvistä pienistä oireista ei tarvitse olla huolissaan, eli vinossa seisominen pitäisi kuntoutuksen ja ajankanssa korjautua. Saatiin Cartrophen-pistos taas ja onneksi se ei estä myöhemmin syksyllä mahdollisesti tarvittavaa kortisoonia(tassuihin), mistä olin vähän huolissani, että voiko yhtä aikaa olla molemmat lääkkeet.
Vesiterapia altaassa käytiin taas kävelemässä ja nyt oli jälleen rankempi treeni kuin viimeksi, eli vauhtia lisättiin ajoittain kunnolla. Jalan käyttö oli hyvää niin sivusta kuin takaakin katsottuna, hoitaja ei meinannut erottaa kumpi on leikattu jalka :O Täytyy nyt katsoa mennäänkö vielä altaaseen ensi viikolla, toisaalta päästään täällä kotona uimaan joka päivä, joskin tuo kävely on tehokkaampaa.
Nyt sitten odotellaan elokuun 26. päivää, jolloin on kontrolli-röntgen ja jonka jälkeen pitäisi päästä pikkuhiljaa palaamaan normaaliin arkeen. Mitä se meidän normaali nyt sitten ikinä onkaan :D Ja toivotaan tässä sormet ristissä, ettei enää mitään takapakkeja tulisi, jalan pitäisi olla jo aika hyvää vauhtia luutumassa, mutta ikinä ei tiedä meidän säkällä mitä vielä voi tapahtua...
Tänään käytiin aamulla uimassa ja näyttäisi ettei jalka ole kipeytynyt alkuviikon liikunnoista, kun sunnuntaina jätettiin kipulääke pois. Pesin tassut malaseb-shampoolla ja katsotaan auttaako se nyt jatkossa hillitsemään tassujen oireilua, kun käydään uimassa.
Helteet tulivat taas takaisin ja tänään oli varjossa +32 :O Aivan kammottavan kuumaa ja hermot menee. Eilen olisi ollut ensimmäinen agilityryhmän koulutus, mutta mitäpä muutakaan tuoreena vetäjänä pääsin tekemään, kuin perumaan heti ekat treenit :O :D Että siitä se lähtee, ei ole sen helpompaa näköjään harrastaa ilman koiraakaan :D No joo, tällä helteellä ei ole enää turvallista eikä mukavaa treenata, joten katsotaan josko ensi viikolla olisi jo inhimillisemmät säät.
1.8. Sunnuntai
Alli ilmeisesti kuunteli lääkärissä oikein tarkasti mitä lääkäri sanoi, koska tiistain jälkeen on enemmän ja vähemmän toilaillut mm. hyppäsi vanhempien luona sohvalle barrikadista huolimatta, yrittää itse hypätä autoon sekä sekoilee remmissä milloin mitenkin (ai mitkä oravat) :O Tarkkana saa siis olla ja herpaantua ei saa, vaikka jo hieman voi hengähtääkin pahimman vaiheen mentyä...
Keskiviikkona käytiin kaksi kertaa uimassa, torstaina kerran ja perjantaina käveltiin kaksi 30 min. lenkkiä, niin näistä aktiviiteeteista huomasi, että illalla oli ihan minimaalista jäykkyyttä makuulta noustessa. Ei ontunut onneksi kuitenkaan, eikä tarttenut antaa kipulääkettä, kun jalka vertyi pian. Eli vaikka nyt alkavalla viikolla liikuntamäärää saadaan taas kasvattaa, täytyy se tehdä pikkuhiljaa, että nyt tottuu ilman kipulääkettä käyttämään jalkaa.
Kuudennen viikon ohjelmassa on kävelyiden pidennys 40 minsaan 1-2 x pv, ja ylämäkeen kävelyä 10 min. 2 x pv, lisäksi uintia saa lisätä runsaasti. Uiminen on alkanut sujua oikein hyvin liivien ansiosta, ja Alli tykkää käydä tekemässä pitempiäkin lenkkejä, uisi varmaan vielä pitempiäkin pätkiä, jos rannassa ei olisi kaislikko tiellä :/ Ainut miinus tässä on tassujen "kuplinta", mutta yritetään Malasebilla pitää ihoa kunnossa, joskin sitä tarttisi joka päivä ohjeen mukaisen 2xvk käytön sijaan... Ylämäki kävely saadaan hyvin toteutettua menemällä metsään, jossa ensin kivutaan mäki ylös ja siihen päälle kävelyä sitten, ihanaa päästä vihdoin taas metsäänkin happea haukkaamaan. Istu/ylös-jumppa ja tasapainoharkat jatkukoon, vaikka välillä meinaa unohtua tehdä niitä tarpeeksi usein :O
