4.8.2010 Keskiviikko
Maanantaina käytiin ensin aamulla uimassa ja illalla otettiin ensimmäinen mäen kiipeäminen ohjelmaan ja käpsyteltiin ekaa kertaa 3 kuukauteen metsässä! :O Reiluun 30 minuuttiin ehdittiin mennä 2,5 km lenkki vaikka tuntui, että käveltiin tosi vähän :D
Eilen illalla vedettiin toinen suunnilleen saman mittainen pätkä johon sisältyi kaksi mäkeä. Mäen kiipeäminen on selvästi raskasta, Alli haluaisi fuskata ja mennä mäen laukalla ylös. Tasaisella puolestaan kävelee jo niin hyvin, että suurimmaksi osaksi on vaikea nähdä jalkojen välillä mitään eroa ja haluaa ravata vauhdilla. Kuitenkin eilisen lenkin lopussa alkoi pomputella jalkaa hieman ja illalla sitten levättyään kevensi astumista jalalle vähän. Eli liikunnan muutos käy tässä vaiheessa jalkaan ja nämä ovat ilmeisesti niitä "huonompia päiviä", joista lääkäri puhui.
Aamuun mennessä pieni kevennys oli jo hävinnyt, eikä kipulääkettä näyttänyt nytkään tarvitsevan lopulta. Itselle tietysti iskee pienestäkin takapakista samantien epätoivoiset ajatukset, että jos jalka ei paranekaan eikä siitä tulekaan sellaista kuin oli tarkoitus... Mutta sitten sitä on vain kiitollinen siitä, että nyt Alli pystyy edes kävelemään ja voidaan edes ajatella tekevämme pieniä lenkkejä. Jumpat on myös kaikessa turhauttavuudessaan auttaneet, edistys on pientä, mutta edistystä kuitenkin: mielestäni vinous on vähentynyt, jalan käyttö seisoessa parantunut ja lihastakin on alkanut tulla takaisin. Joten ei auta hötkyillä eikä panikoida :D
Eilen oli meikäläisellä edessä elämäni ensimmäinen treenien veto, kuumaa pukkasi edelleen kun mittarissa oli +25, mutta hyvin saatiin kevyt 14 esteen hyppyrata hinkattua läpi. Mukavaa ja mielenkiintoista oli, ryhmäläiset oli aika taitavia, joten voin kehitellä jatkossa päidensä menoksi hieman kimurantimpaa pätkää :P Mutta vaikka kouluttaminen tuntui hyvältä, pieni haikeus kaihersi kotimatkalla, koska sitä iloa ja tunnetta Allin kanssa radalla ei korvaa mikään :(
9.8. Maanantai
Mennään jo seuraavan viikon puolella, mutta päivittelen tähän kuluneen viikon kuulumiset :) Lämpöä ja hikeä alkoi taas pukkaamaan loppuviikosta, joten lenkkeily on jäänyt vähiin. Pieni kävely käytiin tekemässä torstaina, mutta uimaan puolestaan ei keritty ollenkaan akselilla ke-pe.
Lauantai-aamuna lähdettiin sitten uima-rensselit niskassa kohti rantaa ja sinne päästyä huomasin heti vedessä pieniä kirkkaan vihreitä leväkerääntymiä. Tarkastelin leviä hetken, ja totesin niiden näyttävän sen verran epäilyttävältä, että uimiset jäi väliin. Alli ei tietenkään voinut ymmärtää, ettei saanutkaan pulikoida ja oli ihan pettynyt :( Illalla päätin lähteä katsomaan vajaan 5 min. automatkan päässä olevaan koirien uimarantaa, miltä vesi siellä näytti. Iloksemme ranta oli tyhjä niin muista koirista kuin levästäkin, joten eikun veteen vaan. Ja kyllä Alli sitten uikin, se oli aivan onnesta soikeana kun oli tilaa uida pitkälle ja tehdä isoja lenkkejä eikä ole kaislikkoa tiellä!
Eilen illalla hirvittävän helteen paahtamina mentiin rantaan uudelleen, ja nyt siellä olikin valmiiksi pari koiraa vapaana. Toisen kanssa arvasin jo kaukaa, että kemiat tuskin kohtaa ja pientä kyräilyä ja kärinää oli ilmassa molemmin puolin, Alli kun totesi että hän ei tullut rantaa kaveeraamaan vaan uimaan :D Muut onneksi poistuivat ja päästiin asiaan; neiti paineli veteen hirveällä vauhdilla ja kroolasi menemään kuin paraskin Alligaattori :D Nyt voidaan puhua kunnon kuntouimisesta, neiti nimittäin vetää kuin urheilija konsanaan liivien kanssa :O Joten nyt yritetään käydä joka päivä toisella rannalla, vaikka siitä hieman enemmän on vaivaa kun autolla täytyy mennä.
Toivottavasti nämä helteet alkaisi menemään ohitse, jotta päästäisiin myös kävelytreenejä tekemään kuten pitäisi. Jalka on selvästi edistynyt ja vinous seistessä ei ole enää niin silmiinpistävää, kankkuun alkaa tulla lihastakin jo. Allin mielestä jalka on jo oikeastaan ihan terve, hyppytaidotkin on näet demonstroitu... Neiti nimittäin otti ja hyppäsi sohvalle sekä _pöydälle_ barrikaadeista huolimatta Järvelässä, kun oltiin hoitamassa Veeraa... Onneksi ei ole täällä kotona sitä vielä keksinyt/yrittänyt!
Viikon päätteeksi eilen katseltiin illalla telkan sijasta ikkunasta taivaalle huimaa salamointia, kun ukkosmyräkkä pyyhkäisi yli. Alli otti aika rauhallisesti, koska ukkonen oli siitä omituinen, että hurjaan salamointi tahtiin ei liittynyt kovin paljon jyrinää :O Loppupuolella jytisi ajoittain, mutta Alli torkkui eteisessä, läähätteli ainoastaan jokusen kerran hetkittäin.
Torstaina oli Hansin 1v. synttärit, pikku ranskanpulla alkaa siis tulla jo miehen ikään :) Harmillisesti ei Hanskin pippaloita ehditty järkkäillä, mutta nähtiin sentään päivänsankaria sunnuntaina. Kuluvalla viikolla suunnitelmissa on keskiviikkona piipahtaa mätsärissä Hanskin kanssa, jos kelit ovat kohdallaan.