Polvi operaation yhdeksäskin viikko on jo lähes loppusuoralla ja syksy alkanut säiden osalta, vihdoin on kaivatusti viileää :D Maanantaina tein päivälenkin osalta suunnittelemani kipulääke-testin ja sen tuloksena uskoisin, että vastahakoisuus alkulenkeillä on enemmän nuppi-juttu kuin jalasta johtuvaa. Suurempaa eroa ei ollut havaittavissa, hieman ehkä parempi tuulinen oli koko päivän. Vertailu lenkkiä ei päästy tekemään ilman lääkettä tiistaina ja keskiviikkona sateiden ja ukkosen takia.
Tänään sitten lähdettiin kaksistaan ajelemaan aamulla kohti Kouvolaa lääkäriin ja siellä sitten suuntana oli röntgen, eli Alli tainnoksiin (taisi olla jo 10. kerta neidille...) ja otettiin kuvat jalasta. Lääkäri oli tyytyväinen kuviin, jalka on luutunut hyvin odotusten mukaan, metalliset "varaosat" on siis oikein paikallaan ja jäävät jalkaan. Jalan pitäisi olla nyt siinä kunnossa, että kestää eikä tarvitse enää varoa juurikaan, pikkuhiljaa palaillaan normaaliin liikuntaan. Kotoa saadaan vihdoin barrikaadit purettua ja pääsen pois lattialta nukkumasta, jee :D
Ihanaa vihdoinkin hieman huokaista pahimman vaiheen mentyä ohitse ja lopputulos näyttäisi olevan ainakin tällä hetkellä hyvä. Pienistä oireiluista lekuri ei ollut kovin huolissaan, niitä varmaan vielä esiintyy silloin tällöin jatkossakin ja jalka saattaa kipeytyä liikunnan muutoksista. Liikunnan lisäämisen ja jumppaamisen myötä jalka on kyllä kehittynyt viimeisten 2-3 viikon aikana selkeästi, esim. alkuun tuskastuttava tasapainoharjoitus on auttanut ja jalka alkaa pysymään siellä missä pitää ja ottaa vastaan kropan painonsiirrot. Kankutkin alkaa olla takaa katsottuna saman kokoiset, vain ylhäältä katsominen paljastaa vasemman olevan hieman pienempi lihaksiltaan.
Nyt nautiskellaan lenkkeilystä aina kun ei sada, lenkit saa venyttää nyt normaali pituuteen ja pieniä juoksu pätkiä mukana. Parin viikon päästä sitten voidaan ottaa testiä ilman remmiä, ja jos homma pelaa kuten pitäisi, saadaan myös palata agilityyn pikkuhiljaa. Mutta sitä katsellaan sitten vasta, kunhan ensin saadaan palattua normaaliin liikuntaan noin muuten. Toivossa on siis hyvä elää, muttei nuolaista ennenkuin tipahtaa :P