Maanantaisen treenin jälkeen tiistai oli täysin lepopäivä. Jalka jumitteli pitkin päivää, kunnes iltapäivästä lämmitin jyvätyynyn ja sen avulla lämmitin selkälihakset hierottavaksi. Hieroessa huomasi, että juostu on, perskannikka lihaksia hieroessa Allin silmät lupsuivat ja pää roikkui nukahtamisen rajamailla :D En osaa hieroa tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan, mutta onneksi käsittelystä oli jotain apua, koska sen jälkeen ei enää jäykistellyt. Ennen nukkumaan menoa laitettiin vielä uusiksi lämpötyynyä ja siitä suoraan BoT-takki yöksi niskaan ja keskiviikkona olikin jo ihan vetreä Alli :)
Keskiviikko iltana lähdettiin bussilla katsomaan Hanssin uutta kotia ja alkuunsa taas bussissa Alli läähätti. Tungin namia nokkaan ja jo ennen puoltaväliä matkaa Alli alkoi rauhoittua ja katseli taas lähes normaalin kiinnostuneena ympärilleen. En tiedä auttoiko tuo DAP-panta tässäkin vai alkaako pelottava muisto pyyhkijöiden äänestä hälvetä. Täytyisi nyt ajella bussilla useammin, välttäen kuitenkin sadekelejä. Hanssin luona riitti tohinaa, käytiin kiertämässä lenkki Hanskin uusissa lenkkimaisemissa ja sen jälkeen Alli alkoi jo väsähtää, ettei Hanskin lähentelyt enää jaksaneet kiinnostaa ja pientä jurnutusta kuului. Lopulta molemmat kuitenkin rauhoittui ja loppuilta sujui sovussa.
Nyt on DAP-panta ollut 3 viikkoa kaulassa ja apu on ollut hyvä. Tällä viikolla ei ole enää hermostunut kertaakaan kolinoista, ääniäkin onneksi kuuluu ehkä hieman vähemmän ja naapurin remontti loppui viikko sitten. Pientä jännitystä on ollut ajoittain, joka ilmenee työpöydän alla istuskeluna eli hakeutuu lähelle, mutta pysyy kuitenkin rauhallisena ja vain kuuntelee. Eli tilanne on jo ihan hyvä, mutta täytyy vielä katsoa tarviiko ensi viikolla hakea toinen panta, ettei apu lopu liian aikaisin ja tule takapakkia.
Autossa pannasta ei ole ollut apua oikeastaan yhtään, nyt on läähättänyt vaikka ollaan ajeltu kahdestaan(yleensä stressaa vain kun ollaan kaikki lähdössä, yhdistänyt "yhteislähdön" ahdistukseensa), toisaalta olen itse ollut jännittynyt koska on ollut kamalat kelit ajella ja ilmapuntari takapenkillä aistii sen samantien... Tähän mennessä eniten apua on ollut siitä, että peittää pään esim. pyyhkeellä matkan ajaksi, alkumatkasta ei kelpaa herkku, syö kyllä "velvollisuudesta" muttei oma-alotteisesti. Loppumatkasta yleensä herkut kelpaa jo paremmin. Näillä keinoin yritetään jatkaa, mutta edistymistä on vaikea arvioida, kun välillä matka menee jo aika hyvin ja sitten taas joku matka palataan taaksepäin. Ja sitten taas paluumatkat jos on väsynyt esim. treeneistä, nukkuu ihan rauhassa eikä pelkää yhtään :O
Sitten lopuksi eilen illalla Allille taas vaihteeksi sattunut pieni noloilu :D Alli makoili sohvalla kun kateltiin telkkaa ja yhtäkkiä se hyppäsi alas ja kääntyi tuijottamaan. Sitten hajun ilmaantuessa kysyin siltä että "pääsikö paukku ja lähit sitä karkuun?". Samantien Alli hyppää takaisin sohvalle ja haistelee kyynärpääni vierestä ja meinaa lipaista vilttiä, mutta naama vääntyykin epäröivään ällötysilmeeseen... Ja kun katson mitä meinasi nuolla, onkin viltillä mitäs muuta kun pieni kakka roiske! Niin, että on sekin nyt sitten nähty, että eräs pamauttelee varren kanssa :D Se mitä tästä opimme, on se, että kannattaa käydä kakalla iltalenkillä :D Tapauksen jälkeen lähdettiin sitten vielä uusiksi ulos. (Ja Alli taas kiittää kun jaoin tämänkin kaikelle kansalle :P)