Koska täydellistä koiraa ei olekaan, niin tietenkin Allissakin pitää olla jotakin hieman vinksallaan ja niimpä Allin kohdalla terveyspuoli on ajoittain aiheuttanut päänvaivaa.
Ensimmäistä kertaa Alli vieraili lääkärin pakeilla jo 9 viikon iässä, kun ihmettelin miksi paperille jää pissan kuivuttua kimaltelevaa ”hopeahilettä” aivan kuin joulukorteissa. Pissanäytteessä ei ollut mitään ihmeellistä ja rakko ultrattiin, mutta sekin oli ok. Seuraavaksi toimitin näytille lääkäreille pissa-paperin ja he yhdessätuumin sitä ihmettelivät :D Verikokeen tuloksissa oli jokin arvo hieman koholla, joten lääkäri passitti Allin sappihappo-testiin. Oli kammottavaa odottaa tuloksia väläytellystä maksashuntista, mutta onneksi tulokset olivat hyvät ja maksassa ei ollut vikaa. Tämä pissamysteeri ei selvinnyt lopulta, mutta mitään pissaongelmia ei ole sen jälkeen ollut.
Seuraava isompi operaatio oli keväällä 2005, kun vasempaan takajalkaan ilmestyi pieni näppylä. Seurailin näppylää kolmen viikon ajan ja pikku hiljaa se alkoikin kasvaa ja totesin, että sitä pitää mennä näyttämään, koska selvästi ei enää ollut vain normaali ihonäppy. Ja diagnoosina Histiosytoma, joka on ihon pyörösolukasvain. Varasimme leikkausajan viikon päähän ja viikon aikana patti kasvoi vauhdilla ja viimeisinä päivinä se alkoi jo hieman verestääkin. Lääkäri poisti ihoa reipaasti ja sitten taas odoteltiin jännityksellä tuloksia, mutta onneksi patti oli hyvänlaatuinen eikä histiosytoma yleensä uusi. Allin tuurilla jalkaan alkoi kerääntyä nestettä, joten vierailimme ennen tikkienpoistoa vielä kertaalleen klinikalla tyhjentämässä puolikkaan luumun kokoisen nestepatin leikkauskohdasta.
Alli steriloitiin syksyllä 2005 ja sen jälkeen siltä katosi kuukauden sisällä karvat mahasta, rintakehästä, kaulalta ja reisien sisäpuolelta. Koska Allilla oli ennen tätä ollut jo jokunen korvatulehdus, emätintulehdus sekä omituista räkäisyyttä, jonka takia raapi kuonoaan sekä korvantakusiaan, lääkäri epäili karvamuutoksen ilmaannuttua, että saattaisi olla kyse jostain allergiasta. Ihosta otettiin raapenäyte ja tehtiin allergiatesti verinäytteestä. Sitten aloitettiin eliminaatio-dieetti, jossa söi vain hirveä ja perunaa. Sai myös kortisoonia. Allergiatesti oli negatiivinen eli altistusta ei löytynyt millekään. Eliminaatiodieetti ei näyttänyt tuovat apua eikä kortisoonikaan lopettanut pään raapimista. Vaihdoimme myös metalli solkisen pannan kangaspantaan ja muovisen ruokakupin keraamiseen. Ei vaikutusta.
Ihosta otettiin uudelleen raapenäyte ja kilpirauhasarvot testattiin, ne olivat ok. Välissä jälleen korvatulehdus ja pakkasesta saatu häntätulehdus, kunnes otettiin ihosta koepalat. Koepalojen löydökset viittasivat johonkin allergiaan, mutta edelleenkään ei selvinnyt, että mistä allergiasta mahdollisesti olisi kyse. Sitten iski suolistotulehdus ja kun mahaongelmat jatkuivat, teimme uuden eliminaatio-dieetin dieetti-nappuloilla, jotka eivät maistuneet Allille lainkaan ja ne tulivat aikalailla lävitse imeytymättä juurikaan. Alli laihtuikin 16 kiloiseksi rimppakintuksi silloin. Dieetin tulokset olivat laihat muutenkin, sillä pään raapiminen jatkui.
Antibiootit eikä kortisoonikuurit muuttaneet tilannetta juurikaan. Kummallista räkää tuli nenästä: vaaleaa, lähes läpinäkyvää sitkeää kunnon limaa, jota nenäliinalla sai vedettyä nenästä n.10 cm pätkiä! Allin nielu penslattiin ja nielusta tehtiin viljely sekä päästä otettiin röntgenkuva, jotta nähdään nenästä mahdollinen kasvain tms. muutos. Kuvassa ei kuitenkaan näkynyt mitään outoa. Nielussa oli tulehdus, joka hoidettiin kuntoon. Seuraavaksi nenä tähystettiin ja siitä otettiin solunäytteet sekä bakteeriviljely. Nenässä ei näkynyt mitään ylimääräistä, ainoastaan ärtyneisyyttä ja limaa. Lääkäri oli hämmästynyt tulosten tultua, koska nenässä ei ollut tulehdusta! Ainoastaan krooniseen ärsytykseen viittava muutos. Kuitenkin epäilyksenä oli edelleen allergia, ja aloitimme pitkän kortisoonikuurin. Pidin kirjaa pään raapimisesta (onneksi olin silloin päivisinkin kotona), ja siinä ei tapahtunut kovin suuria muutoksia vaikka vähenikin hieman. Joten kaiken tutkimuksen ja selvittelyn tuloksena, epäilynä oli allergia, mutta dieetit eikä kortisooni ei tuntuneet oireita poistavan.
Lopulta päätin vain katsoa tilannetta ajankanssa ja nykyisin rään esiintyminen on melko satunnaista, välillä se katoaa ja palaa taas. Myös päänraapiminen rauhoittui, ja sitä esiintyy vähäisenä silloin kun on räkäinen. Maha-ongelmien vuoksi lopulta päätin siirtyä pois nappularuuista, koska mikään niistä ei tuntunut sopivan. Keväästä 2007 lähtien Alli söi raakaa lihaa, kasvissosetta ja perunaa/puuroa, ja maha pysyi hyvänä jonkin aikaa. Erilaisia tulehduksia kuitenkin tuntui ilmaantuvan jatkuvasti, yleensä korva- ja silmätulehduksia sekä pyllypampula myös yritti usein viritellä ulkoista tulehdusta. Lääkärissä saatiin ravata jatkuvasti ja jouduin perumaan useita osallistumisia näyttelyihin/kokeisiin/kilpailuihin.
Kaikista pahin oire ilmaantui 2008 syksyllä, kun tassut alkoivat oireilla. Furunkuloosin kanssa taisteltiin siitä lähtien lähes kaksi vuotta ja alkoi olla selvää, että kyseessä on jälleen yksi allergian ilmenemismuoto. Tassut eivät parantuneet millään konstilla, joten eliminaatio-dieetti oli jälleen edessä. Uudet allergiatestitkin otettiin ja niissä oli pitkät listat kaikenlaisia allergeenejä, mutta tuloksista ei suoranaisesti ollut apua. Pitkällisen ja tuskaisen (sekä kalliin) ruokarumban tuloksena selvisi, että Allille ei sovi mitkään viljat eikä peruna (tulehdukset, furunkuloosi, mahakipu) ja lihoista ei sovi kana (kutina), kalkkuna (kutina) eikä hevonen(mahakipu). Kaikista ratkaisevinta oli poistaa viljat ja peruna ruuasta, sen jälkeen tassut paranivat itsestään. Pahimmillaan tassut olivat jatkuvasti auki, emmekä voineet lenkkeillä tai harrastaa mitään. Pitkällisen tarkkailun tuloksena on myös selvinnyt, että ulkoinen allergeeni maaperässä ärsyttää tassuja myös keväisin ja etenkin syksyisin, jolloin hoidoksi käytetään tarpeen mukaan kortisoonia lumen tuloon asti. Nyt Alli syö pääasiassa nautaa ja sikaa sekä kasvissosetta, vaihteluksi lohta ja lammasta. Myös hirvi ja peura ovat ok. Lisäksi syö vitamiinejä, kalkkia sekä öljylisää.
Kesällä 2010 Allilta leikattiin katkennut ristiside vasemmasta polvesta. Leikkauksen jälkeen agilityn harrastelua kevennettiin huomattavasti, jalka on kuitenkin niin hyvä, että harrastusta ei tarvinut kokonaan unohtaa. Pitkän ja raskaan 3 kk kuntoutuksen jälkeen jalalla kelpaa taas rallata lähes entiseen malliin, joskin selkä jumiutuu aikaisempaa herkemmin. Allin lihashuollot aloiteltiin jo aikaisemmin 2008 akupunktiolla ja fysioterapialla ensimmäisten jumitteluiden ilmaannuttua. Kävimme vuoden päivät kuukauden välein hoidossa, nykyisin käymme fysioterapiassa kahden kuukauden välein.
Kesällä 2011 Alli teloi etuhampaansa jossakin mysteerisesti, ja katkennut hammas jouduttiin poistamaan. Nyt on ylärivi yhtä hammasta harvempi, mutta muuten hampaat ovat hyvässä kunnossa.