Allin kanssa lähdettiin pentukoulutuksiin keväällä 2005 reilun puolen vuoden iässä. Aluksi tavoitteena oli ihan perushallinnan kuntoon saaminen agilityä silmällä pitäen, mutta sitten toko-innostus iski kunnolla ja ALOn liikkeitä alettiin tahkoamaan muiden tottelevaisuus-harjoitusten ohella. Koska kaikki oli uutta, en osannut aina vaatia koiralta tarpeeksi eli katsonut että asiat tehdään oikein ihan pilkulleen. Tämän takia liikkeisiin on jäänyt paljon pientä hiottavaa, liikkeenosasia jotka ovat jääneet innokkaan nuoren koiran kupoliin lopullisesti virheellisenä suorituksena. Mm. hyppääminen vasten ohjaajaa luoksetulossa on sellainen, jota on yritetty häivyttää, mutta aina innostuksen ja kiihtymisen ansiosta Alli unohtaa korjatun tavan ja palaa vanhaan, eli täräyttää täysillä päin :D
Kuten alokasluokan kokeiden tulokset kertovat, meidän heikoin lenkki on ollut paikallamakuu. Allille on ylipäätään hyvin vaikeaa olla muutenkaan paikallaan, koska on niin hektinen persoona ja suonissa virtaa ilmeisesti elohopeaa :D Kovan harjoittelun jälkeen paikallamakuu saatiin treeneissä toimimaan eri koirien kanssa, mutta pian tuli selväksi, että koe-tilanteessa se ei pysy paikallaan vaan paineistuu ilmeisesti muista koirista ja jännittyneestä ilmapiiristä niin, että nousee ja tulee luokse. Ja lopulta osaksi alkoi tulla myös oppimista sille, että kokeessa en voi palauttaa sitä paikalleen.
Ongelma-liikkeistä myöskin seuraaminen on ollut treeneissä hyvää, joskin paikka on aina ollut hieman liian edessä, koska pienenä koirana ei kontaktissa näe naamaani taaempaa. Samalla myös takapuoli meinaa siirtyä liian kauas ja tuloksena myös hieman vino asento seuratessa. Kokeissa ohjaajan jännityksestä aiheutuva paine sekoitti täysin seuraamisen ja se on aina hyvin väljää eikä ole kontaktissa, vaan haahuilee omiaan. Loppuosassa viimeistään juoksupätkällä kuitenkin on aina vähän skarpannut. Luulen, että Alli ei ole kokenut seuraamista tarpeeksi mielenkiintoisena ja haastavana liikkeenä (vaikka treeneissä se on hauskaa), koska liikkeet joissa on enemmän ”tekemistä” ovat pääosin kokeissa sujuneet ihan ok tai erinomaisesti. Sekä oma jännitykseni luultavasti on suurimmillaan juuri alun seuraamisen aikana.
Alli rakastaa tokoilua, mutta pilkun viilaus ei ole ihan sen juttu, varsinkin kun alusta asti en vaatinut tarpeeksi tarkkuutta tekemiseen, olin vain onnellinen siitä että sain sen tekemään ja oppimaan :D Saimme kuitenkin ALO-luokassa yhden ykköstuloksen. Tokoilut jäivät lopulta satunnaiseksi puuhasteluksi agilityn tultua ykköslajiksi. Avoimen-luokan liikkeitä ollaan itseksemme harjoiteltu ja nyt agilitystä jäätyämme osa-aikaeläkkeelle ollaan myös tokoiltu taas vähän ahkerammin. Muutoin AVOn liikkeet ovat lähes valmiit, mutta paikallamakuuta ei olla treenitty yhtään, koska se pitäisi rakentaa alusta asti uudelleen. Noutokapulan pureskelua ollaan yritetty poistaa, mutta nähtäväksi jää, voiko metsuri luonteelleen mitään. Huviksemme olemme ottaneet ohjelmistoon myös ylemmän luokan liikkeistä ruudun, joka onkin Allin suosikki.
Hommaa ja puuhaa siis tokon parissa riittää, josko tokon pariin vielä tosissamme joskus palattaisiin :D
