...käynnistui hiljaisissa merkeissä. En tiedä onko tämä kaikuja menneisyydestä vai väläyksiä tulevaan: uudenvuoden aaton tokoilun jälkeen Alli ei hypännyt sänkyyn eikä sohvalle. Annoin kolme päivää kipulääkettä, joka auttoi hieman. Loppuviikosta on hyppinyt jonkin verran, mutta välillä himmailee ja ihmettelee sohvalle/sänkyyn hyppäämisen kanssa edelleen. Ei onnu mitään jalkaa ja liikkuu ihan hyvin. Tässä nyt vielä seuraan olisiko kyse ollut vain pahasta lihasjumista vai täytyykö ottaa jälleen puhelua ja suuntaa Kouvolaan. On siis arvonnan paikka vaivaako selkä itsessään vai oireeleko leikattu jalka vai mahdollisesti jopa "terve" takajalka heijastuen selkään (koska ontumaa ei ole)...
Kotona on siis otettu rauhallisesti, tokoakaan ei olla tehty eli suunniteltu asennonvaihtojumppa kaukoihin jne. suunnitelmat on jäissä. Torstaina treffattiin Roxy-staffia ja lähdettiin lenkille metsään. Alli oli lenkin remmissä, ettei juokse ja telo itseään, samalla katselin autaisiko tasainen liikunta selkään (ei juuri huonontanut eikä parantanut). Meitä odottikin mettässä hiihtäjät, sillä lunta olikin viikon aikana kerääntynyt yllättävä määrä. En ollut ottanut otsalamppua mukaan, mutta nou hätä, kuu valaisi meille mukavan tunnin käpsyttelyn pimeässä mettässä. Olipahan aika hienon näköistä kulkea pelkässä kuunvalossa! :) Oli mukava taas nähdä Roxyä, joka on jo 8kk, niin vain pikku pötkylästä on tullut iso jätkä :) Seuraavan kerran nähdäänkin vasta kun Roxy tulee taas käymään täällä suunnalla.
Perjantaina käytiin kahdestaan kävelemässä taas lyhyt lenkki mettässä, annoin Allin olla myös irti, että näkisin miten liikkuu. Ravaili ja laukkasi muutamaan otteeseen ihan ok, ehkä hieman jäykkyyttä havaittavissa. Tämäkään ei vaikuttanut mitenkään hyppy-ongelmaan. Myös lauantain ja sunnuntain aikana järvelässä ja vanhempien luona hyppi kyllä sohvalle, en tiedä sitten unohtaako asian innoissaan vai mitä ihmettä :/ Täytyy nyt katsoa tilannetta, harmillisesti fyssarikäyntiinkin on vielä 3 viikkoa, joka voisi valaista asiaa myös.
Positiivisia kuulumisia on se, että nyt kun talvi vihdoin saapui ja lunta tuli, uskalsin jättää kortisoonin pois ja nyt ollaan reilu viikko menty ilman. Annoshan oli tosi pieni (1/4 tbl joka kolmas pv), mutta silti niin mukava päästä siitä kokonaan eroon. Lisäksi autoilu on sujunut yhä hienosti, tuntuisi että Alli on jopa rennompi kuin syksyllä. Se ei hermostu enää niin helposti eri äänistä (pyyhkijät, kolahdukset tms.) ja kuskillakaan ei ole enää väliä ;D Kuuluisaa "matkahuppua" pidetään edelleen, vaikka muutaman kerran ollut ilman ja mennyt ihan kohtuu hyvin :O Mutta parempi pitää vielä tuttua huppua(=silmät peitossa), ettei tule takapakkia, kunnes pystyy olemaan täysin normaalisti rentona ja rauhassa. Kotonakin on ollut ääni-paranoidismit hyvällä tolalla (=ollut ihan normaali) ja kotiin jääminen on jälleen hieman rennompaa, kun Teemu lähtee viimeisenä ja pääsen livahtamaan heti ulkoilun jälkeen pois. Alli ei enää ahdistu ennen ulkoilua ja ulkonakin keskittyy itseasiaan eikä pelaa aikaa haistelmalla/tuijottelemalla. Tänäänkään makkarin oventakana ei oltu käyty istuskelemassa, josko nämä kerrat lisääntyisi tässäkin asiassa.
Vuosi alkoi siis kiinnostavissa merkeissä, mitä tästä vielä tuleekaan, en viitsi edes stressata enkä jotenkin enää jaksanut edes yllättyä :D Joudutaanko mahdollisesti kuvauttamaan selkä (magneetilla/tietokonetomografialla) vai onko leikattu jalka kipeä vai onko toisesta takajalasta menossa ristiside, siinäpä mielenkiintoisia skenaarioita vuodelle 2012... Se jää nähtäväksi.